Yhteisöllisyyden ja keskustelun kautta parempaa opettajankoulutusta
NMI-Bulletinin päätoimittaja, Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen johtaja ja yliopistolehtori Sirpa Eskelä-Haapasella on monta rautaa tulessa ja intohimoinen asenne työntekoa kohtaan. Hän painottaa yksilöllisen tuen tarvetta koulumaailmassa ja on mukana kehittämässä Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen toimintaa. Kehittämistyön tavoitteena on tukea nuoria opettajia entistä paremmin työpolun alussa ja helpottaa työelämään siirtymistä. Lisäksi hän korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä työelämässä – haasteista huolimatta asiat ovat hyvin niin kauan, kun uteliaisuus ja motivaatio oppimiseen ja opettamiseen säilyvät!
Olet Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen johtaja, Yliopistonlehtori, NMI-Bulletinin päätoimittaja ja mukana useissa hankkeissa. Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Entä mistä viimeksi innostuit työssäsi?
Tyypillinen työpäiväni on kiireinen ja hyvin vaihteleva. Erityisesti nyt korona-aikana pitkät työpäiväni ovat täyttyneet kokouksista. Opettajankoulutuslaitoksen johtajuuden ja yliopistolehtorina toimimisen lisäksi olen tiedekunnan ja laitoksen johtoryhmissä, laitoksen laajennetussa johtoryhmässä, opiskelijavalintatoimikunnassa ja tiedekuntaneuvostossa. Toimin myös aktiivisesti yhteistyöverkostoissa EduFuturan alla, esimerkiksi Jyväskylän alueen opettajakoulutuksen johtoryhmässä ja Musiikkikampuksen johtotiimissä. Yhteistyö Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa on tiivistynyt viime vuosina ja toimin kolmessa eri toimikunnassa tässä kehittämistyössä.
Merkittävä kehittämisen ja vaikuttamisen näköalapaikka on Opetus ja kulttuuriministeriön opettajankoulutusfoorumi ja erityisesti tänä vuonna sen yhteyteen perustetut tulevaisuusjaokset. Olen tosiaan monessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa mukana sekä esimiesroolissa että toimijana. Koska tutkin aktiivisesti, vertaisarviointeja tulee kansallisista ja kansainvälisistä tiedelehdistä arvioitaviksi, lisäksi minulla on seitsemän väitöskirjatutkijaa ohjattavanani. Kaikkia näitä tehtäviäni yhdistää opiskelijoiden ja opettajankoulutuslaitoksen asioiden aktiivinen edistäminen.
Päivät siis koostuvat kiinnostavista kokouksista, joissa on vahvasti esillä yhteisöllisyys ja vuorovaikutuksellinen keskustelu. Pidän siitä, että työryhmiin tullaan asiantuntijuus edellä ja työtehtävieni osa-alueet täydentävät toisiaan. Yliopistonlehtori on varsinainen pestini ja minulle erittäin tärkeää onkin opettaminen. Nautin opiskelijoiden kanssa työskentelystä, pidän edelleen luentoja ja demoryhmiä sekä tänä vuonna minulla oli myös graduryhmä. Minulla on intohimoinen asenne työntekoon ja nautin siitä mitä teen!
Työssäni innostuin viimeisimmäksi väitöskirjaohjattavani tutkimussuunnitelmasta. Hän oli hienosti yhdistänyt tutkimussuunnitelmassaan keskeisiä teemoja siitä, miten opettajat ja perheet saadaan mukaan tukemaan lapsen numeeristen taitojen oppimista leikin avulla. Innostuin hurjasti myös siitä, miten hän oli löytänyt relevanttia tutkimuskirjallisuutta tukemaan suunnitelmaansa. Innostuin myös ensi lukuvuoden alkuun suunnitellusta toiminnasta fuksien kanssa. On hienoa, että pääsen tapaamaan uudet opiskelijat heti opintojen alussa henkilökohtaisesti.
Väittelit vuonna 2012 aiheella kohdennettu tuki alkuopetuksessa. Millaista on hyvä kohdennettu tuki? Miten tukitoimet ja niiden tarve ovat muuttuneet vuosien varrella?
Monimuotoinen tuen tarve näyttäisi lisääntyvän koko ajan ja on tärkeää pohtia, vastaako opetuksen tukijärjestelmämme tuen tarpeeseen riittävästi. Tehostetun tuen piirissä olevien oppilaiden määrä kasvaa ja tulisikin miettiä, miten tuki yksilöllisesti toteutetaan, tuki vastaa tehtyä pedagogista arviota, mitä opettaja konkreettisesti tekee, millaisena oppilaan tuki jatkuu ja keitä asiantuntijoita on mukana tuen prosesseissa unohtamatta huoltajia. Hieman uskaliaasti ehdotan vähemmän paperityötä ja enemmän yksilöllistettyjä tukikeinoja.
Kouluilla ja sen opettajilla on tärkeä rooli siinä, miten tuen merkitys yhteisössä ymmärretään. Koko luokka tarvitsee koko ajan tukea ja yksilön tuen tarve tulee havainnoida ryhmän sisällä. Tuen tulisi mieluimmin olla varhaista, ennakoivaa tai samanaikaista tukea kuin korjaavaa tukea. Hyvä kohdennettu tuki annettaisiin oppilaan omassa sosiaalisessa ympäristössä osallistavasti eikä oppilasta otettaisi pois omasta luokastaan tarjotun tuen ajaksi. Toki tämä on joskus tarpeen kriittisessä intensiivistä keskittymistä vaativassa vaiheessa. Positiivista olisi esimerkiksi luokanopettajan ja erityisopettajan yhteisopetus. Luokanopettaja ymmärtää luokkaa kokonaisuutena ja erityisopettaja hallitsee yksilöllisen tuen tarpeita, joita tukemalla oppilaan luottamus omiin kykyihin saadaan taas palaamaan.
Keskeisin teema on kohdata oppilas yksilönä ja kohdentaa tukikeinot yksilöllisesti. Varhainen vaikuttaminen ja tukeminen on tärkeää erityisesti alkuopetuksessa, jotta lasten minäkuva oppijana ei romuttuisi koulun alkuvaiheissa. Tukikeinojen tulisi rakentua yhdessä tehtävästä työstä kodin ja koulun monialaisen tiimin välillä.
Millaiset asiat puhututtavat ja haastavat tämän päivän luokanopettajaopiskelijoita?
Tällä hetkellä selkein haaste on korona. Opiskelijoilla on suuri tarve vuorovaikutukseen muutenkin kuin verkkovälitteisesti. Mielen päällä on myös se, kykenemmekö me opettajankoulutuslaitoksella tukemaan opiskelijoita työelämään siirtymisessä? Tutkimustiedon mukaan varsinkin nuoret opettajat stressaantuvat nopeasti työelämään siirryttyään, kun työn todellisuus ei vastaakaan opintojen tai harjoitteluiden sisältöä. Etenkin koulun ja kodin yhteistyöhön ja opettajayhteisöön integroitumiseen kaivataan opinnoissa tukea.
Koetamme opettajankoulutuslaitoksella olla reaktiivisia ja ottaa selvää millaiset asiat haastavat ja puhuttavat, mutta koulutuksen muokkaaminen tulee aina hieman jälkijunassa. Koen kuitenkin, että ehdottomasti tärkeintä on valmistaa opiskelijoita yhä paremmin työelämään ja sen haasteisiin.
Kuulut opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asettamaan opettajankoulutusfoorumin tulevaisuutta ennakoivaan jaostoon. Millaista opettajankoulutus tulee olemaan tulevaisuudessa?
Päivän sana on jatkuva oppiminen. Opettajaopintojen tulisi vastata tulevaisuuden vaatimuksiin monipuolisuudella ja laadukkaalla kehittämisellä. Koulutusta tulee kehittää jatkuvasti, jotta sillä voidaan vastata yhteiskunnan tarpeisiin ja lisätä ymmärrystä opetuksen merkityksellisyydestä. Tarkoituksena on, etteivät opettajat lokeroituisi osaamisellaan, vaan jatkuva oppiminen olisi keskiössä työelämässäkin. Tärkeää olisi luoda opiskelijoille jo opintojen aikana ymmärrys siitä, että oppiminen on jatkuvaa ja opettajuuskin on jatkuvassa muutoksessa.
Tarjoamme nyt jo opettajankoulutuslaitoksella ohjausosaamista opettajuudessa, johtamisopintoja, erityispedagogisen ymmärryksen rakentamista ja monikelpoisuutta. Luokanopettajakoulutuksessa meillä on kaksoiskelpoisuutta tuottavia profiileja, kuten KiMo-rakenne, josta valmistuu kieltenopettajia ja luokanopettajia sekä Lumo-rakenne, josta valmistuvat saavat kelpoisuuden luokanopettajuuteen ja kemian tai matematiikan opettajiksi. Liikunta- ja luokanopettajan kaksoiskelpoisuutta tuottava profiili on suunnitteilla ja sinne voi hakeutua jo vuonna 2022. Kaksoiskelpoisuuksilla pyritään vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan opetuksen ja opettajatarpeisiin. Muutoksen myötä myös opettajan kelpoisuuden täydentämiseen kaivataan ketteryyttä osaamisen puutteiden tunnistamisessa ja paikkaamisessa.
NMI-Bulletin tarjoaa lukijoille ymmärrettävässä muodossa olevaa uutta tietoa oppimisen ja oppimisvaikeuksien ajankohtaisesta tutkimuksesta ja kentällä toimiviksi todetuista käytänteistä. Onko jokin erityisesti ilahduttanut sinua työssäsi NMI-Bulletinin päätoimittajana?
Kaikki tehtävässäni päätoimittajana ilahduttaa ja teenkin työtä innostuspohjalta. Etenkin minua ilahduttaa se, että lukijakunnassamme on paljon erityis- ja luokanopettajia, jotka NMI-Bulletinin tutkimusperustaisella annilla voivat kehittää omaa työtään ja saada siihen uusia ideoita elinikäisen oppimisen ajatuksella. Tutkimusta ja opetustyötä ei tule erottaa ja on hienoa, että Bulletinin kautta voimme levittää tutkittua tietoa tehdyistä interventioista tukemaan kentällä opettamista ja oppimista. Vastaavasti saamme toisinaan kentältä opettajia innostumaan väitöskirjatutkijoina kehittämään tutkimuksen avulla opetusta.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää opettajille ja opettajaopiskelijoille?
Aktiivisella opettajalla on suuri positiivinen vaikutus! Säilyttäkää terve uteliaisuus tutkia mitä yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässämme tapahtuu, miten se vaikuttaa opetukseen ja etsikää tutkimustietoa esimerkiksi NMI-Bulletinia lukemalla. Opettajuutta tulee reflektoida ja uudistaa ja usein jo pienillä muutoksilla opettajuuteensa voi saada uutta virtaa. Aina ei voi onnistua, mutta omaa opettajuutta kannattaa kehittää. Haasteista huolimatta asiat ovat hyvin niin kauan, kun uteliaisuus ja motivaatio oppimiseen ja opettamiseen säilyvät.
Opiskelijoille haluan lähettää sellaisia terveisiä, että pysykää kiinni uudistumisessa ja myös siinä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Mukautumista, muutosta ja kehittymistä tarvitaan aina ja se pitää myös motivaatiota yllä ja mielen virkeänä. Tehkää työtä tiiminä ja tukekaa toisianne. Haluan rohkaista keskustelukulttuuria – jos opiskelijoina huomaatte kohtia joihin opettajankoulutuslaitos voisi puuttua tai vastata toiminnallaan, tuokaa viestit rohkeasti esiin. Parantamalla toimintatapoja ja -ympäristöjä opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia voidaan tukea tehokkaammin.
Miten rentoudut vapaapäivinäsi?
Olen aktiivinen vapaa-ajallanikin. Lenkkeilen ja liikun paljon. Tykkään laittaa ruokaa, hoidan puutarhaa ja vietän aikaa suuren perheeni kanssa. Korona-ajan ulkopuolella harrastan teatteria ja laulan kuorossa. Luen todella paljon ja jäänkin helposti kirjallisuuskoukkuun! Koronan hellittäessä aion taas matkustaa, mitä olenkin tehnyt tosi paljon sekä vapaa-ajallani että työssäni. Matkani tulevat suuntautumaan jatkossa pääosin kotimaan kohteisiin.
Haastattelijana erityispedagogiikan maisteriopiskelija Roosa Meriläinen.