Tutkija Sami Määttä on kiinnostunut oppimisen ja motivaation yhteyksistä. Hän on työskennellyt NMI:llä mm. Motivoimaa- ja ProKoulu-hankkeissa, sekä kirjoittanut kirjallisuutta opiskelijoiden motivoimisesta koulussa. Nyt hän on palannut Niilo Mäki Instituuttiin työskentelemään Digilukiseula-hankkeen pariin.
Kertoisitko hieman itsestäsi ja mitä olet tutkinut urasi aikana?
Olen Sami Määttä, väittelin aikoinani psykologian tohtoriksi nuorten ja nuorten aikuisten suoritusstrategioista eli siitä, millä tavalla toimitaan koulun haastavissa tilanteissa ja miten se heijastuu muihin kouluun liittyviin ilmiöihin ja työelämään siirtymiseen. Väittelyn jälkeen työskentelin Avoimessa yliopistossa yliopisto-opettajana vähän aikaa, kunnes minut rekrytoitiin NMI:lle Motivoimaa-hankkeeseen, jossa tutkittiin ammattiopistolaisten motivaatiota ja miten sitä voitaisiin tukea, sekä miten voitaisiin tunnistaa opiskelijoita, jotka tulevat heikolla oppimismotivaatiolla opiskelemaan. Tässä vaiheessa aloin laajentamaan omaa osaamista nuoruusiän haasteisiin ja motivaatiopsykologiaan laajemminkin. Tämän jälkeen aloitin ProKoulu-hankkeessa, jossa mietittiin positiivisen käyttäytymisen tukea koulun tasolla. Myöhemmin olen ollut mukana mm. Jyväskylän Yliopiston Lapsen Kielen Kehitys -pitkittäistutkimuksessa. Olen viime vuosina työskennellyt yliopistolla tutkijana ja NMI:llä kouluttajana sekä kirjoittanut artikkeleita ja muita raportteja. Nyt olen mukana taas NMI:llä Digilukiseulan parissa.
Kertoisitko hieman tarkemmin, mitä uusi työnkuvasi NMI:llä pitää sisällään ja miten olet päätynyt kyseiseen tehtävään?
Tulin mukaan toisen asteen DigiLukiseulan kehitystyöhön viime vuoden keväällä auttamaan data-analyysissä ja kehittämään opintoihin liittyvää kyselyä. Nyt otan päävastuun yläkoulun DigiLukiseulan standardointiaineiston analyysistä.
Olet siis mukana kehittämässä yläkoulun DigiLukiseulaa. Mitä asioita tällä mitataan?
Siinä kehitetään digitaalista seulontamenetelmää 7. – 8. -luokkalaisille, jolla voidaan havaita nuorten Lukivaikeudet. Tämä tehdään siis kaikille koulun oppilaille ja oppilaat, jotka saavat heikot pisteet testistä tutkitaan uudelleen yksilötestillä, jonka avulla voidaan diagnosoida lukivaikeus. DigiLukiseulan tavoitteena on auttaa ja helpottaa erityisopettajan työtä yläkoulussa niin, että voidaan nopeasti tunnistaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia kokevat oppilaat ja saadaan aloitettua tukitoimet varhain.
DigiLukiseula on siis digitaalinen lukemisen ja kirjoittamisen arviointimenetelmä, joka koostuu lukutaidon, oikeinkirjoitukseen ja luetunymmärtämisen tehtävistä. Lisäksi siihen kuuluu opintoihin liittyvä kysely. Mitä kyselyllä kartoitetaan ja miksi näiden asioiden selvittäminen on tärkeää?
Kysely antaa tietoa muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten oppilaan kognitiiviset pulmat vaikuttavat hänen koulunkäyntiinsä. Se auttaa opettajaa ymmärtämään, miten oppimisvaikeus näkyy oppilaan toiminnassa yleisemmällä tasolla ja mitä muita mahdollisia tukitoimia oppilaalle voidaan tarjota luku- ja kirjoitustaidon harjoittelun lisäksi. Kysely antaa tietoa siitä, miten oppilas suhtautuu vaikeisiin tilanteisiin koulussa ylipäätänsä.
Olet tutkinut aiemmin oppimista ja motivaatiota. Millainen merkitys motivaatiolla on oppimisessa?
Oppimismotivaation voi käsittää monella tavalla. Itse käsitän sen niin, että ihmisillä on tiettyjä psykologisia perustarpeita, joita tukemalla sosiaalisessa ympäristössä kaikkien oppimismotivaatiota voidaan parantaa – esimerkiksi kouluympäristössä. Toinen tapa hahmottaa asiaa on miettiä haitallisten opiskelutapojen kehitystä. Lapsen kasvaessa hänelle kertyy kokemuksia koulunkäynnistä ja haasteiden ratkaisemisesta, joista opitaan tietynlainen asenne koulutehtäviä kohtaan. Opittu asenne tehtäviä kohtaan voi ilmetä esimerkiksi passivoitumisena, joka puolestaan voi vaikeuttaa tehtävien tekoa.
Miten vanhemmat ja opettajat voivat tukea lasten ja nuorten motivaatiota?
On tärkeää miettiä, minkälainen oppimisympäristö on kotona ja koulussa. Saako lapsi sosiaalisessa ympäristössään kokemuksia siitä, että hän saa toimia omien arvojen ja intressien mukaisesti. Oppimisympäristössä tulisi huomioida lapsen omat lähtökohdat ja lapsen tulisi saada kokemuksia siitä, että pystyy tekemään annettuja tehtäviä ja että hän saa palautetta omasta edistymisestään. Esimerkiksi luokkaympäristön strukturointi on hyvä menetelmä. Myös yhteenkuuluvuuden tunne on erittäin tärkeä. Koulussa se tarkoittaa sitä, että luokkaan on kiva tulla ja suhde opettajaan on hyvä. Kotona vanhempien tulisi antaa mahdollisuus autonomiaan esimerkiksi läksyjen teossa, niin ettei niitä tehdä lapsen puolesta vaan ollaan hänen tukena. Myös suhde vanhempiin tulisi olla avoin, lämmin ja luottavainen.
Millaisia suunnitelmia sinulla on ensi vuodelle?
Minulla on sellainen asenne, että aina kun pyydetään mukaan, niin minä sanon kyllä. Katsotaan siis, miten erilaiset hankkeet lähtevät rakentumaan. Jatkan töitä nuorten sekä oppimisen esteiden ja sen tukemisen parissa, se on jo vähän kuin elämäntapa. Työt yläkoulun DigiLukiseulan kehittämisessä ovat vielä alussa ja keväällä on tarkoitus jatkaa työtä sen parissa.
Samia haastateltiin Osaamisen lukot, oppimisen avaimet -podcast-sarjan 2. osassa: Motivaatio ja tunteet – jos ei voi vähempää kiinnostaa, voiko silloin oppia?.
Lisätietoa Digilukiseulasta
Kirjoittanut Pinja Hytönen, kasvatustieteen opiskelija, harjoittelija