Haastattelussa Pelaa Fiksusti -hankkeessa tutkijana toimiva Päivi Merjonen

Hankkeessa tarjotaan tukea ja ohjausta erityislasten perheille älylaitteiden käyttöön

Pelaa Fiksusti on STEA:n rahoittama kolmivuotinen hanke (2022-2024). Hankkeessa järjestetään ryhmätoimintaa erityislapsille ja heidän vanhemmilleen. Kohderyhmänä ovat alakouluikäiset lapset, joiden vanhemmat ovat huolissaan lasten digitaalisesta pelaamisesta. Lisäksi lapsilla on hermoston kehityksellisiä häiriöitä, kuten esimerkiksi oppimisvaikeuksia, ADHD tai autismikirjon piirteitä. Hankkeessa ei ole pyrkimys kieltää lapsia pelaamasta, vaan tarjota vaihtoehtoisia vapaa-ajanviettotapoja sekä lisätä tietoisuutta pelitottumuksista ja pelikasvatuksesta. Hankkeessa pyritään saamaan 45 perhettä käymään ryhmätoiminnot läpi. Perheitä on rekrytoitu mukaan hankkeeseen Keski-Suomen hyvinvointialueen lastentutkimusklinikan, koulujen, autismi- ja ADHD -liittojen sekä vanhempainyhdistysten avulla.

Pelaa Fiksusti -hankkeessa tutkijana toimiva psykologian tohtori Päivi Merjonen on aloittanut Niilo Mäki Instituutissa 2019. Aiemmin hän on ollut mukana eTale Africa -hankkeessa, jossa on pyritty kehittämään opettajakoulutusta Saharan Eteläpuolisella alueella. Lisäksi hän on työskennellyt mm. Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Amsterdamin vapaassa yliopistossa.

Pelaa Fiksusti -hankkeessa Merjosta kiinnostaa erityisesti aiheen ajankohtaisuus:

”Hankkeessa kiinnostaa erityisesti se, että aihe on uusi, tärkeä ja mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös nähdä perheissä mahdollisesti tapahtuvaa muutosta hankkeen aikana. En ole ennen tehnyt interventiotutkimusta, joten tässä pääsee opettelemaan monipuolisesti uusia asioita.”

Pelaa Fiksusti -hankkeen ryhmätoimintaa järjestetään Niilo Mäki Instituutin tiloissa kahdeksan kertaa lukukauden aikana. Vanhemmilla on oma ryhmänsä ja lapsilla samanaikaisesti oma ryhmänsä. Jokaisella ryhmäkerralla on oma teemansa. Vanhempien ryhmässä teemoina ovat esimerkiksi pelikasvatus, pelaaminen ja sosiaaliset suhteet, pelaaminen ja tunteet sekä tunteiden säätely, vaihtoehtoiset vapaa-ajanviettotavat, arjen struktuurit, lapsen itsesäätelyn tukeminen sekä vanhemman oma jaksaminen ja voimavarat. Samoja teemoja käsitellään lasten ryhmässä, mutta ryhmän muoto on enemmän lapsille suunnattu. Lasten ryhmässä esimerkiksi pelataan paljon lauta- ja korttipelejä. Lisäksi lapset rakentavat joka kerralla omaa lautapeliä, jota he saavat pelata viimeisellä kerralla vanhempien kanssa. Kahdeksan ryhmäkerran lisäksi lapsille järjestetään viisi kertaa erityisliikuntaa, joista vastaa LIKES. Ryhmän päättyessä lasten ja vanhempien on mahdollisuus osallistua vielä vertaistukiryhmään seuraavana lukukautena. Siihen kuuluu viisi ryhmäkertaa sekä viisi erityisliikuntaryhmäkertaa. Hankkeessa työskentelee Merjosen lisäksi Adrienn Jalonen, Julia Turok sekä useita tuntityöntekijöitä.

Hankkeessa on tarkoitus kehittää toimiva ryhmätoimintamalli sekä digipelikysely huolestuttavan pelaamisen tunnistamiseen. Materiaalit on hankkeen päätteeksi tarkoitus julkaista kaikkien saataville. Täysin ilman haasteita hanke ei kuitenkaan käynnistynyt:

”Aluksi oli vaikeuksia saada osallistujia ja jouduttiin miettimään, mitä väyliä pitkin perheitä pyritään mukaan saamaan. Ennen ryhmätoimintoja arvelutti myös, kuinka lapset saadaan motivoitua ryhmään ja perheet käymään ryhmissä säännöllisesti. Nyt kuitenkin osallistujia on saatu hyvin ja ensi syksyn ryhmäänkin on saatu jo perheet. Ryhmätoiminnot eivät myöskään mene aina juuri niin kuin on ajateltu, mutta näin ei ole toki tarkoituskaan, sillä niitä kehitetään vielä hankkeen aikana.” Merjonen kertoo.

Tähän mennessä toteutetuista ryhmätoiminnoista on tullut jo hyvää palautetta ja osa osallistujista olisi toivonut ryhmän jatkuvan vielä pidempäänkin. Hankkeen ihanteellisen lopputuloksen Merjonen näki seuraavanlaisesti:

”Tietysti me toivomme, että näkisimme muutosta lasten pelikäyttäytymisessä ja vanhempien hyvinvoinnissa. Toivon, että vanhempien kuormitus vähenisi, lasten tunnekäyttäytyminen paranisi ja pelaaminen saataisiin hallintaan. Toivon myös, että saamme jatkoa hankkeelle, jolla se saataisiin laajennettua koko Suomeen. Nythän se toimii vain Keski-Suomessa.”

Vanhemmille Merjonen antaisi seuraavanlaisia vinkkejä pelaamiseen liittyen:

  1. Osoita kiinnostusta lapsen pelaamista kohtaan. Vaikka itse ei pelaisikaan, niin pelistä voi kysellä ja seurata sitä yhdessä lapsen kanssa.
  2. Pelaamisen lopettaminen on haaste monelle lapselle. Ennakointi auttaa pelaamisen lopettamisessa. Lapselle voi etukäteen kertoa, koska pelaaminen tulisi lopettaa. Tätä voi myös havainnollistaa esim. munakellon avulla.
  3. Arkirutiinit ovat tärkeitä erityislapsille. Rajallinen, sovittu peliaika voi olla arjessa toimiva ratkaisu. Säännöistä on hyvä sopia ja säännöt voi laittaa esimerkiksi jääkaapin oveen näkyville.
  4. Muutokset on hyvä kertoa lapselle etukäteen.
  5. Vanhemman on hyvä olla myös itselleen armollinen. Lapsen peliaika saattaa tarjota vanhemmalle hetken myös omaa aikaa. Kohtuuden rajoissa pelaaminen voi olla lapselle mukava harrastus. Lasta on kuitenkin hyvä tukea myös muunlaiseen vapaa-ajanviettoon.

Lopuksi Merjonen pohti vielä, mistä hän on innostunut viimeksi työssään. Merjonen kertoo osallistujien palautteen lämmittäneen mieltä:

”En ole aiemmin vetänyt tällaisia ryhmiä, joten on ollut mukava huomata, että niissä on onnistunut ja selviytynyt. Lapsia haastatellessa yksi lapsi kertoi haastattelun päätteeksi, että ’sä olet aika kiva täti.’ Se kannustaa jatkamaan.”

Lue lisää Pelaa Fiksusti -hankkeesta nmi.fi/pelaafiksusti tai hankkeen verkkosivuilta pelaafiksusti.nmi.fi

Kirjoittanut Aleksi Mäkelä, kasvatustieteen harjoittelija