Laaja-alaiset oppimisvaikedet on tärkeä tunnistaa

Vastikään laaja-alaisista oppimisvaikeuksista väitellyt Minna Peltopuro on neuropsykologian erikoispsykologi ja tekee työkseen neuropsykologista kuntoutusta lasten ja nuorten parissa. Hän päätyi tutkimaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, koska kiinnostui ristiriidasta, joka oli ilmeinen koulupsykologin työssä: Laaja-alaiset oppimisvaikeudet olivat selvästi läsnä käytännön työssä, mutta niistä ei ollut juurikaan tutkimustietoa.

Laaja-alaisille oppimisvaikeuksille on tyypillistä keskimääräistä alhaisempi kognitiivinen kyvykkyys sekä vaikeudet koulusuoriutumisessa, ammatillisissa opinnoissa, sosiaalisissa suhteissa sekä työelämässä. Laaja-alaisissa oppimisvaikeuksissa älykkyysosamäärä on noin 1-2 keskihajontaa keskimääräistä alempi, noin 70-85, mikä jää kehitysvammaisuuden rajan yläpuolelle, mutta on keskimääräistä älykkyysosamäärää alhaisempi. Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien tarkkaa esiintyvyyttä ei tiedetä. Älykkyysvälille 70-85 sijoittuu noin 14 prosenttia väestöstä, ja tällä ryhmällä katsotaan olevan riski laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin.  

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät kuitenkin yksilöllisesti; kognitiiviset taidot voivat olla hyvin heterogeenisiä, vaikka kykytaso olisikin keskimääräistä heikompi.

”Siinä missä toisella lapsella voi ilmetä taitojen erittäin hidasta oppimista ja automatisoitumista jo varhaislapsuudessa, voi toisen koulupolku alkaa hyvin, ja vaikeudet ilmaantuvat vasta, kun opiskeltu aines monimutkaistuu ja tarvitaan enemmän abstraktia ajattelua. Yhteistä ilmiölle on kuitenkin vaikeus pysyä ikätasoisen opetuksen mukana, viimeistään yläkouluun tultaessa”, Peltopuro toteaa.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat riski syrjäytymiselle

Minna Peltopuro teki väitöstutkimuksen aiheesta laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Minna Peltopuro

Väitöstutkimuksessaan Peltopuro havaitsi, että laaja-alaisten oppimisvaikeuksien tutkimus on vähäistä, hajanaista ja metodologiselta laadultaan vaihtelevaa. Lapset ja nuoret, joilla oli laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, suoriutuivat säännönmukaisesti heikommin kuin ikäisensä kanssatoverit akateemisissa ja kognitiivisissa tehtävissä. Mielenterveysongelmat näyttäytyivät laaja-alaisissa oppimisvaikeuksissa kaikissa ikäryhmissä suurempana kuin väestössä keskimäärin; riski vakaville mielenterveyden ongelmille oli 3,4-kertainen suhteessa muuhun väestöön. Työllistyminen paljastui selvästi keskimäärin heikommaksi ja työelämässä tehtiin töitä, jotka eivät vaatineet juurikaan koulutusta ja olivat pienipalkkaisia ja vähän arvostettuja. Työkyvyttömyyden riski oli 2,7-kertainen verrattuna muuhun väestöön. Näin ollen henkilöt, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, ovat riskissä syrjäytyä sekä haavoittuvia perheen perustamisen, syrjinnän kokemusten sekä elämän tyytyväisyyden suhteen. 

”Syrjäytymisriski on selvästi olemassa, sillä syrjäytymisen riskitekijöihin kuuluvat erityisesti kouluttamattomuus, työttömyys ja mielenterveyden ongelmat, joiden kaikkien on todettu olevan keskimääräistä yleisempiä henkilöllä, jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia”, Peltopuro kertoo.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tulisi tunnistaa ja todentaa

Laaja-alaisille oppimisvaikeuksille ei ole muodostettu diagnoosia tai virallista määritelmää. Tämän vuoksi yhteiskunnan tuki sekä tuen järjestäminen näille ihmisille on vajavaista ja puutteellista ja riski syrjäytymiselle kasvaa. Peltopuro painottaakin, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka on tuttu ilmiö suurimmalle osalle kasvatus- ja opetusalan henkilöstöä, tulisi tunnistaa ja todentaa entistä paremmin.

”Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien toimintakyvyn arviointiin ei ole mitään tiettyä kohdennettua arviointimenetelmää. Toimintakykyä voi arvioida mittarein ja menetelmin, jotka ovat kouluissa ja psykologeilla yleisestikin käytössä: koulun kokeet, luokkatasojen testit, erityisopetuksen testit ja esimerkiksi Viivi (5-15R). Tärkeintä on selvittää, miltä toimintakyky vaikuttaa suhteessa muihin omanikäisiin ja voidaanko todeta selviä ja laaja-alaisia haasteita esimerkiksi oppimisessa, sosiaalisissa suhteissa ja mielenterveydessä”, Peltopuro toteaa.

Peltopuron mukaan kasvatus- ja opetushenkilöstön olisikin hyvä päivittää riittävät tiedot laaja-alaisista oppimisvaikeuksista sekä tunnistaa ja nimetä ilmiö, kun se tulee vastaan ja aloittaa tarvittavat ja yksilölliset tukitoimet.

Enemmän arvostusta tehdylle työlle

Peltopuro toivoisi, että kaikkien ihmisten potentiaali voisi päästä esille. Luovuuden ja lahjakkuuden sijaan voisi palkita enemmän tehdystä työstä ja ahkeruudesta, myös koulumaailmassa. Työelämän vaatimuksetkin ovat muuttuneet; työpaikat ovat muuttuneet omatoimisuutta ja luovuutta vaativiksi ja ilman erityistä koulutusta tehtävät työt ovat lähestulkoon kadonneet.

”Yhteiskunnan tukea tarvittaisiin enemmän jatko-opintojen turvaamiseksi sekä työelämään kiinni pääsemiseksi. Yhteiskunnan tulisi tarjota nykyistä enemmän työllistymisen vaihtoehtoja ja tukea erityisesti työn hakemisen ensimmäisiin vaiheisiin”, Peltopuro painottaa.


Lisälukemista:
Tutustu Niilo Mäki Instituutin julkaisemaan kirjaan Laaja-alaiset oppimisvaikeudet
NMI Bulletin 4/2013: Oppimisvaikeudet nuorten syrjäytymisen osana: kohti kykyjen löytämistä ja ammatinvalintaa