Tarpeenmukaista osaamista ja tukea neuropsykiatrisiin haasteisiin
Keski-Suomessa vuoden 2021 aikana toteutetun Nepsy-hanke TARMO:n pyrkimyksenä on ollut varmistaa riittävä ja yksilöllinen tuki kouluissa, joissa opiskelee neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita. Hankkeessa on kehitetty toimintamalleja ja rakenteita tarpeenmukaiseen sekä oikea-aikaiseen neuropsykiatriseen tukeen, ja näin ollen laajennettu koulun henkilöstön nepsy-osaamista. Jyväskylän kaupungin ja Niilo Mäki Instituutin yhteisen Lastentutkimusklinikan neuropsykologi Nina Kultti-Lavikainen ja erityisopettaja Mari Tikkanen ovat työskennelleet hankkeessa tämän vuoden ajan.
Kuinka päädyitte työskentelemään juuri nepsy-hanke TARMO:on?
Nina: Idea Nepsy-hanke TARMO:sta (TARMO = tarpeenmukainen ja oikea-aikainen tuki neuropsykiatrisissa kysymyksissä) on virinnyt Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän perheneuvolan Lastentutkimusklinikalla jo monta vuotta sitten. Työssämme olemme havainneet, että lasten neuropsykiatriset (nepsy-) vaikeudet jäävät toisinaan tunnistamatta, koska arjen aikuisilla ei ole riittävää tietoa aiheesta. Kun aikuisilla on riittävästi tietoa sekä kykyä tunnistaa ja ymmärtää lapsen vaikeuksia, myös sopivien tukitoimien rakentaminen helpottuu. Haaveemme Lastentutkimusklinikalla oli, että Nepsy-hanke TARMOn avulla esi- ja perusopetuksessa vahvistuisi nepsy-asioiden ymmärtäminen, tunnistaminen ja tukitoimien jouhevampi rakentuminen. Kun hanke vuodelle 2021 mahdollistui Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella, innostuin hakemaan koordinaattorin tehtävään.
Mari: Toimin perustyössäni erityisopettajana alakoulussa. Nina vinkkasi minulle hankkeesta ja hankekoordinaattorin paikasta. Innostuin heti hankkeen ideasta ja koin sen todella tarpeelliseksi, joten päätin hakea koordinaattorin paikkaa.
Mistä hankkeessa on kysymys, ja kuinka hanke on näkynyt käytännössä Jyväskylän alueen kouluissa tämän vuoden aikana?
Hankkeen tavoite oli vahvistaa esi- ja perusopetuksen työntekijöiden nepsy-ymmärrystä ja vertaistukea. Mukaan toimintaan lähti noin 80 % hankekuntien kouluista. Esiopetus ja koulut valitsivat keskuudestaan ns. nepsy-tsempparit, jotka toimivat työyhteisöissään vertaistukena toisille työntekijöille. Hankkeessa on järjestetty seminaaripäiviä nepsy-tsemppareille sekä avoimia koulutuspäiviä hankekuntien henkilöstölle.
Käytännön toimet ovat yksikkökohtaisesti vaihdelleet. Nepsy-tsempparit ovat keskustelleet työkavereiden kanssa nepsy-teemoista arjen kohtaamisissa. Monet ovat näyttäneet työyhteisön kokouksissa tietoiskuvideoita, joiden pohjalta on yhdessä pohdittu videon teemasta nousseita ajatuksia. Osassa kouluja on rakentunut useamman työntekijän nepsy-tiimejä, mikä on vahvistanut yhdessä tekemisen kulttuuria nepsy-kysymyksissä. Lisäksi muutamissa yksiköissä on pidetty nepsy-kioskia, joissa on tsempparin kaverina ollut koulupsykologi tai -kuraattori. Kioski on ollut auki sovittuna aikana, ja sinne on voinut kuka tahansa henkilökunnasta piipahtaa juttelemaan mieltä askarruttavista nepsy-kysymyksistä. Lepovälkkiä on niin ikään järjestetty useissa alakouluissa. Lasten keskuudessa lepovälkät ovat olleet suosittuja, ja opettajat ovat huomanneet lepovälkän rauhoittavan lasten loppupäivää.
Millaisia nepsy-tuen tarpeita kouluikäisillä lapsilla tyypillisesti ilmenee?
Nepsy-vaikeudet ovat yksilöllisiä, eikä sen vuoksi helppoa vastausta voi antaa. Punaisena lankana voidaan kuitenkin nähdä ympäristön kuormitustekijöiden ja muiden stressitekijöiden karsiminen. Lisäksi meidän aikuisten on tärkeä pysähtyä pohtimaan minkälaisin ajatuksin, tuntein ja toimintatavoin lähestymme lasta, jolla on nepsy-vaikeuksia. Kouluarjen tapahtumien ennakointi ja strukturointi auttavat lasta ja luovat turvallisuuden tunnetta. On tärkeä muistaa, että tukitoimien on oltava riittävän pitkäjänteisiä.
Tärkeää olisi, että koulun ja kodin aikuiset lähtevät yhdessä miettimään lapsen tilannetta: mikä sujuu ja missä asioissa on hankaluuksia. Tämän rinnalla on äärimmäisen tärkeä tarkastella myös käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä. Näiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa rakentamaan juuri kyseiselle lapselle sopivia tukitoimia. Myös lapsen kanssa on tärkeä keskustella. Osana hanketta tehtiin kysely lapsille ja nuorille. Sen valossa on selvää, että jo esikoululaisilla on ajatuksia omasta tilanteestaan: mikä sujuu ja missä on hankaluuksia. He osaavat myös kertoa, mikä aikuisten toiminnassa on heitä auttanut. Esikoululaisten oli vaikea esittää toiveita lisätuesta, mutta vähän isommilta alakoululaisilta tuli jo vinkkejäkin meille aikuisille.
Kuten jo mainitsittekin, TARMO-hankkeessa on koulutettu nepsy-tsemppareita. Millainen on nepsy-tsemppareiden merkitys koulujen arjessa, ja kuinka toiminta on otettu vastaan?
Nepsy-tsemppari toimii vertaistukena oman työyhteisönsä aikuisille. Hänen tehtävänään on aktivoida työkavereita nepsy-tiedon äärelle ja jakaa materiaalia siihen liittyen. Nepsy-tsemppari on ns. yhdessä ihmettelijä. Hänen ei tarvitse olla nepsy-erityisasiantuntija vaan ennemminkin henkilö, joka on innostunut aiheesta ja lähestyy sitä kiinnostuneena innostaen muitakin.
Pohjana nepsy-tsempparin toiminnassa on tuoda kouluille asiallista tietoa ja sitä kautta ymmärrystä nepsy-teemasta. Ymmärrys auttaa rakentamaan koko koulun tason tukitoimia, joilla voidaan tukea ennaltaehkäisevästi niiden lasten kouluarkea, joilla on nepsy-tuen tarvetta. Tsempparin toiminta onkin vahvasti yhteisöllistä.
Keväällä 2021 nepsy-tsemppari -toimintaan lähti mukaan 77 esi- ja perusopetuksen työntekijää. He ovat aktiivisesti osallistuneet hankkeen seminaaripäiviin ja koulutuksiin. Olemme saaneet kiitosta toiminnasta. Osallistujat ovat kokeneet nepsy-tietojensa ja ymmärryksensä vahvistuneen. Tätä ymmärrystä he ovat välittäneet myös työkavereilleen.
Keski-Suomen alueella toteutettu hanke on päättymässä. Millaista materiaalia hankkeessa on tuotettu, ja onko materiaaleihin mahdollista päästä tutustumaan? Entä tuleeko hanke jatkumaan tulevaisuudessa jossain muodossa?
Hankkeessa on tuotettu yhteistyössä NMI:n kanssa tietoiskuvideoita, joista osa on vapaasti kaikkien katsottavissa. Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian osastoylilääkäri Riitta Näkki kertoo ADHD:sta, autismikirjon häiriöstä ja Touretten oireyhtymästä. KYS:n lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi puolestaan kertoo aiheesta ”miten koulun aikuiset voivat tukea lasta, jolla on neuropsykiatrinen häiriö?” Tietoiskuvideoita tullaan julkaisemaan myös NMI:n uutiskirjeissä alkavan vuoden aikana.
Lisäksi hankkeessa on kirjoitettu Tarmokkaasti nepsystä! -käsikirja, joka on julkaistu osoitteessa Tarmokkaasti nepsystä! -käsikirja (peda.net). Käsikirja on ensisijaisesti suunniteltu nepsy-tsemppareiden työn tueksi, mutta siitä on julkaistu myös tämä kaikille avoin versio. Käsikirjan tietosivujen ja niihin liittyvien pohdittavaksi-kysymysten ja lisämateriaalin avulla voidaan nostaa nepsy-aiheita työyhteisön yhteiseen keskusteluun ja pohjaksi tukitoimien suunnitteluun.
Mitä toivotte juuri alkaneelta vuodelta 2022?
Tavoitteena hankkeessa on alusta alkaen ollut, että nepsy-tsemppari -toiminta jää pysyväksi toiminnaksi esikouluihin ja kouluihin. Toivommekin, että nepsy-tsemppari -työ jatkuu ja jopa laajenee. Hanketyössä on riski, että hankkeen päätyttyä ideat vähän kerrallaan unohtuvat, joten olemme pyrkineet vahvistamaan useita rakenteita, joiden turvin toivomme nepsy-tsemppareiden yhteisöllisen työn jatkuvan: koulujen nepsy-tiimit, esihenkilöiden vahva tuki, yhteisöllisen oppilashuoltotyön tuki nepsy-tsemppari -toiminnalle, mentorointiryhmät, kunnan/koulupiirin omien nepsy-tsemppareiden säännölliset tapaamiset, nepsy-tsemppareille suunnatut seminaaripäivät sekä esimerkiksi sivistystoimen johtajista muodostettu pieni ohjausryhmä nepsy-työn tueksi. Näillä toimin nepsy-tsemppari -työn on tarkoitus kiinnittyä pysyväksi osaksi hankekuntiemme toimintaa.
Lisäksi toivomme ajankohtaisesti terveyttä: koronatilanteen helpottumista ja paluuta normaalimpaan arkeen, kohtaamisia ihmisten kanssa kättelyineen ja halauksineen.