Kissatarina – Lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä on ensimmäinen suomalainen menetelmä lasten kerrontataitojen arvioimiseksi
Puheterapeutti Leena Mäkisen kehittämä “Kissatarina – Lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä” on ensimmäinen suomalainen arviointimenetelmä lasten kerrontataitojen arvioimiseksi. Kerronta on tärkeä kielellinen taito, joten sen arvioimisen tulisi Mäkisen mukaan olla osa lapsen kielellisten taitojen arviointia. Hän toivoo, että Kissatarinasta on apua lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille, sillä Suomessa puheterapeuttien käyttöön soveltuvista testeistä on suuri pula. Haastattelussa Leena kertoo miksi kerrontataitojen arvioiminen on tärkeää ja millä keinoilla lasten kerrontataitojen kehittymistä voidaan tukea.
Kerrotko aluksi hieman itsestäsi ja omista taustoistasi?
Olen 37-vuotias oululainen puheterapeutti. Valmistuin Oulun yliopistosta vuonna 2007, minkä jälkeen jäin yliopistolle töihin projektitutkijaksi professori Sari Kunnarin tutkimushankkeeseen. Silloin minulla syntyi ajatus väitöskirjasta, joka varsinaisesti alkoi vuonna 2009 ja valmistui vuonna 2015. Tutkimustyön lisäksi minulla on karttunut työkokemusta puheterapeuttina yliopistosairaalasta, terveyskeskuksesta ja nyt viimeisimpänä ammatinharjoittajana toimimisesta.
Olen aina ollut kiinnostunut kirjoista, saduista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, joten satujen ja kerronnan tutkiminen on tuntunut itselleni mielekkäältä puuhalta. Väitöskirjaa suunnitellessani huomasin, ettei suomalaista tutkittua kerronnan arviointimenetelmää ole. Ohjaajien kannustamana päätin rohkeasti suunnitella sellaisen oman työni tarpeisiin itse!
Mitä kerrontataidoilla tarkoitetaan ja mistä on kyse, kun puhutaan kerronnan vaikeuksista?
Kerronnalla tarkoitetaan mielikuvitukseen tai tosielämän tapahtumiin perustuvan tapahtumasarjan kielellistä kuvausta. Lasten puheterapeuttisessa tutkimuksessa kerronnalla viitataan kuitenkin useimmiten kuvasarjakerrontaan, jossa lapsi saa tuottaa kertomuksen jonkin stimulusmateriaalin, kuten kuvan tai kuvien avulla. Arkielämässä tärkeitä kerronnan muotoja ovat kuitenkin omakohtaiset ja aidot henkilökohtaiset kertomukset: sellaiset, joita kerrotaan ystävien kanssa esimerkiksi leikkien lomassa, välitunnilla ja yhä edelleen aikuisenakin kahvipöydissä. Näitä aidoimpia kertomuksia on kuitenkin tutkimustarkoituksissa hyvin vaikea tavoittaa, minkä vuoksi käytämme kuvasarjakerrontaa.
Jos lapsella on kerronnan vaikeutta, hänen on hankalaa muodostaa kuulijalle ehyt, eli koherentti kokonaisuus, joka kuulijan olisi helppo ymmärtää. Kerronta on moniuloitteinen kielellis-kognitiviinen prosessi ja näin ollen kerronnan vaikeus voi olla monella eri kielen tasolla. Kerronta on haastavaa, jos lapsella on huomattavan niukka sanavarasto tai sananlöytämisvaikeutta. Lapselle voi olla myös vaikeaa muodostaa lauserakenteiltaan korrekteja ilmauksia tai vaikeuksia käyttää kieltä sopivasti kussakin kontekstissa. Tällöin lapsi saattaa kertoa vaikkapa liian vuolaasti ja yksityiskohtaisesti ja jättää tarinan kulun kannalta tärkeimpiä asioita mainitsematta. Lapsi saattaa myös syrjähdellä kerronnassaan juonen kannalta epäolennaisiin seikkoihin.
Näin ollen kerronnan vaikeus voi ilmetä kielen lingvistisellä tai pragmaattisella tasolla. Huolellinen arviointi on tärkeää, jotta kerrontaa osattaisiin kuntouttaa tehokkaasti. Arvioinnissa on tärkeää selvittää, missä kerronnan osassa vaikeus erityisesti ilmenee.
Miksi lasten kerrontataitojen arvioiminen on tärkeää?
Arviointi on tärkeää siksi, että kuntoutus osattaisiin kohdentaa juuri oikeisiin asioihin, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta ja vastaisi jokaisen lapsen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Kerronta on tärkeä kielellinen taito, joten sen arvioimisen tulisi olla osa lapsen kielellisten taitojen arviointia. Tutkimuksissa on myös huomattu, että kerronta on yksi parhaista mittareista, kun ennustetaan kielihäiriöisten lasten myöhempiä oppimistaitoja. Alle kouluikäisenä arvioitujen kerrontataitojen onkin todettu olevan yhteydessä myöhempiin lukemis- ja oppimistaitoihin. Itseilmaisun haasteet voivat myös vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden solmimista ja aiheuttaa siten osaltaan syrjäytymistä ja vetäytymistä sosiaalisista tilanteista.
Millä tavalla lasten kerrontataitoja voidaan arvioida?
Tyypillisimmin kerrontaa arvioidaan käyttämällä kuvasarjaa stimulusmateriaalina. Kerrontaa voidaan arvioida myös uudelleen kerrontaa käyttäen. Uudelleen kerronnassa lapsi saa kertomukseensa tarkan tarinan mallin, eli lapsi toistaa tutkijan kertoman tarinan esimerkiksi kuvasarjan avulla. Tätä kerronnan muotoa on Suomessa käytetty lasten kerrontataitojen arvioinnissa mm. brittiläisen The Bus Story –testin avulla.
Toinen, teoreettisesti hieman erilainen kerronnan muoto, on tarinan luominen. Tässä kerronnan muodossa lapsi ei saa valmista tarinan mallia, vaan hän muodostaa tarinan alusta loppuun kuvan tai kuvasarjan avulla itse.
Uudelleen kerronta ja tarinan luominen edellyttävät ainakin jossain määrin erilaisia taustataitoja, joten kumpaakin kerronnan muotoa olisi hyvä käyttää silloin, kun arvioidaan lasten kerrontataitoja. Näin saadaan monipuolisempaa tietoa lapsen taidoista. Lasten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on varmasti monenlaisia hyväksi havaittuja kuvasarjoja, joita he ovat käyttäneet kerronnan arvioinnissa. Ilman viitearvoja on kuitenkin hankalaa tehdä tarkempia päätelmiä siitä, miten yksittäisen lapsen suoriutuminen suhteutuu keskimääräisesti vastaavan ikäluokan muiden lasten suoriutumiseen ja milloin voidaan ajatella, että lapsen kerrontataidot poikkeavat ikäodotuksista. Tärkeää on kuitenkin myös keskustella lapsen lähipiirin kanssa siitä, vastaako testin tulos lapsen todellisia arjen kerrontaitoja, vai poikkeavatko ne huomattavasti toisistaan.
Miten varhaiskasvatuksessa ja kotona voidaan tukea lasten kerrontataitojen kehittymistä?
Kerrontataidot kehittyvät lapsilla jo vauvavuosista alkaen, mutta kuvasarjakerronnan kohdalla aktiivinen vaihe näyttäisi olevan ennen kouluikää 5-6 vuoden iässä. Tyypillisesti kehittyville 4-vuotiaillekin kuvasarjakerronta on vielä varsin haastavaa.
Kotona kerrontataitoja voidaan tukea mm. keskustelemalla lapsen kanssa kuluneen päivän tapahtumista ja muistelemalla vaikkapa valokuvien avulla oikeasti tapahtuneita asioita, kuten esimerkiksi yhteisiä lomamatkoja. On tärkeää ylipäänsä keskustella lapsen kanssa asioista, jotka ovat irrallaan konkreettisesta tässä ja nyt –hetkestä. Lisäksi lapsen kanssa kannattaa lukea. Kaikenlainen lukeminen on lasten kielellisten taitojen kehittymisen kannalta hyväksi, mutta käyttämällä keskustelevaa eli dialogista kirjan lukemista, aktivoidaan lasta osallistumaan lukuhetkeen. Kuullun kirjan uudelleen kerronta kuvien avulla tai kirjan tapahtumien muistelu ja niiden heijastaminen lapsen omaan elämään kehittävät myös kerrontataitoja. Lisäksi tietenkin saduttaminen, kaikenlainen mielikuvitusmatkailu ja tarinointi on paitsi mukavaa, mutta kehittävää puuhaa!
Jos lapsella on selkeitä kerronnan pulmia, on kuntoutuksen oltava kuitenkin laajempaa. Se voi muun muassa keskittyä tarinan rakenteen opetteluun tai asiayhteyden kannalta relevantin oivaltamiseen. Kohdentaminen riippuu siitä, mikä on lapsen kerrontavaikeuden tausta ja missä kerronnan osassa vaikeus erityisesti ilmenee.
Mikä Kissatarina on ja mitä tarkoitusta varten se on tehty?
Kissatarina on kuvasarjakerrontaan perustuva ja tarinan luomista hyödyntävä lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä, minkä avulla saadaan tietoa siitä, miten lapsi osaa itsenäisesti muodostaa koherentin, kuulijalle ymmärrettävän merkityskokonaisuuden. Tein Kissatarinan alunperin väitöskirjaani varten. Väitöstutkimuksen jälkeen jatkoin Oulun yliopistossa logopedian tutkimusyksikössä post doc –tutkijana ja sinä aikana kehitin Kissatarinaa edelleen. Aineistoa muun muassa kerättiin lisää ja pisteytystä muokattiin, jolloin testin toimivuus parani.
Millaiselle kohderyhmälle Kissatarina on suunnattu?
Kissatarina on tarkoitettu ensisijaisesti puheterapeuttien työvälineeksi, mutta sitä voivat mainiosti käyttää myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajat tai psykologit, jotka ovat perehtyneet lasten kerrontataitoihin. Kissatarina on tarkoitettu avuksi niihin tilanteisiin, joissa halutaan kartoittaa lapsen kerrontataitoja ja löytää ne lapset, joiden kerrontataidot ovat tuen tarpeessa. Testi soveltuu parhaiten alle kouluikäisten lasten parissa käytettäväksi, mutta siinä on viitearvot kahdeksanteen ikävuoteen saakka.
Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää uutiskirjeen lukijoille?
Toivon, että Kissatarinasta tulisi hyödyllinen lisä ja apuväline niiden ammattilaisten työkalupakkiin, jotka työskentelevät lasten parissa, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Toivon myös sinnikkyyttä testin pisteytykseen, sillä se ei ole täysin yksiselitteinen. Testin manuaalissa on kuvattu runsaasti esimerkkejä, mutta on kuitenkin otettava huomioon se, että jokainen lapsen kertoma Kissatarina on oma ainutlaatuinen kokonaisuutensa, minkä vuoksi aukottomia pisteytysohjeita on mahdotonta antaa.
Iloa ja valoa pimeneviin syysiltoihin ja energiaa loppuvuoteen!
Kirjoittanut Milja Viiliäinen (KK), kasvatustieteen maisteriopiskelija, NMI:n harjoittelija
Tutustu ja tilaa: Kissatarina – Lapsen kerrontataitojen arviointimenetelmä
Kevään 2020 Kissatarina – Lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä -koulutuksiin pääset tutustumaan tarkemmin täällä