Niilo Mäki Instituutin toiminnanjohtaja Juha-Matti Latvala luuli ensimmäistä työtarjoustaan Niilo Mäki Instituutissa professori Heikki Lyytisen vitsailuksi. 14 vuotta myöhemmin hän on yhä samassa työpaikassa ja arvostaa suuresti eri alojen osaajista koostuvaa työyhteisöään. Perhe-elämän, lukemisen, vapaaehtoistöiden ja kauhuelokuvien katsomisen ohessa Latvala pohtii paljon johtajuutta. Toiminnanjohtajan tavoitteena on ollut luoda Niilo Mäki Instituutista paikka, jossa ihmisten on hyvä olla.
Kuka olet ja mitä teet Niilo Mäki Instituutissa?
Olen Juha-Matti Latvala ja olen toiminut Niilo Mäki Instituutin toiminnanjohtajana vuodesta 2011. Koulutukseltani olen luokanopettaja ja filosofian tohtori. Väittelin tohtoriksi vuonna 2006 aiheesta kodin ja koulun välinen yhteistyö ja tämän yhteistyön tukeminen tieto- ja viestintäteknologialla. Tulin Niilo Mäki Instituuttiin töihin 2006 LukiMat-hankkeen lukemisen osa-alueen projektipäälliköksi. Toimin hankkeessa viisi vuotta, jonka jälkeen hain toiminnanjohtajan virkaa, johon minut valittiin.
Työssäni huolehdin siitä, että kaikki NMI:ssä toimii kuten pitää ja että henkilöstö voi tehdä täällä tärkeää työtään mahdollisimman hyvin. Suurin osa työajastani koostuu talous-, henkilöstö- ja yleishallinnon tehtävistä. Teen yhteistyötä muun henkilöstön kanssa ja vastaan Niilo Mäki -säätiön hallitukselle toiminnasta.
Arjessa suurin osa työpäivästä kuluu erilaisten hallintotehtävien tekemiseen, erityisesti henkilöstön ja koko työyhteisön yhteisten asioiden hoitamiseen. Yleishallinnon puolella huolehdin muun muassa siitä, että jos jokin asia työpaikalla tai työyhteisössä ei toimi, niin yritän ratkaista asian tai vien tietoa eteenpäin. Käyn läpi ja suunnittelen talousasioita talouspäällikön kanssa. Hallituksen kokouksissa toimin asioiden esittelijänä sekä toteutan NMI:n toiminnassa hallituksen määrittelemiä linjauksia.
Minulla on paljon myös edustustehtäviä ja erilaisia jäsenyyksiä mm. yhteistyökumppaneiden työryhmissä. Teen tarvittaessa myös projekteihin liittyviä tehtäviä eli osallistun esimerkiksi rahoitushakuihin ja projektien suunnitteluun.
Niilo Mäki Instituutti viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaa. Olet ollut mukana lähes puolet tuosta ajasta, jo 14 vuoden ajan. Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia hetkiä sinulle NMI:ssä?
Yksi mieleenpainuva muisto liittyy omaan rekrytointiin. Olin väitöskaronkassa juhlimassa tohtoriksi valmistumistani kun professori Heikki Lyytinen piti puheen, jossa hän kertoi hänellä olevan minulle töitä tarjolla. Luulin hänen vain vitsailevan. Illan aikana kuitenkin selvisi, että työtarjous oli kuitenkin tehty tosissaan ja niinpä päädyin NMI:hin LukiMat-hankkeen lukemisen osa-alueen vetäjäksi.
Muuten yksittäisiä huippuhetkiä on vaikea eritellä, sillä mielestäni täällä on ollut hyvä fiilis koko ajan. Meillä on NMI:llä töissä monia alansa huippuosaajia ja teemme merkityksellistä työtä oppimisen vaikeuksien kanssa elävien lasten ja nuorten tukemiseksi. Erilaisia projekteja on niitäkin monenlaisia. Työpaikalla vallitsee vahva yhdessä tekemisen meininki ja ihmiset ovat ylpeitä saadessaan olla töissä meillä. Ahkeran työn vastapainoksi meillä on toki yhteisiä hauskoja juhliakin, joista on myös lukuisia hyviä muistoja.
Miten NMI:ssä juhlitaan 30-vuotisjuhlaa ja mitä se merkitsee sinulle?
30 vuotta ihmisten elämässä merkitsee tiettyä rajapyykkiä – monesti puhutaan vakiintumisesta, elämän hakeutumisesta uomiinsa. Organisaatiolle 30 vuotta tarkoittaa sitä, että toiminta on jo vakiinnutettu ja että on jo historiaa, josta ammentaa. Samalla on myös hyvä muistaa, ettei voida täysin jäädä siihen, mitä ollaan ennen oltu – koko ajan pitää olla valmis uudistumaan ja kokeilemaan uutta.
Olen ylpeä koko organisaatiostamme ja siitä, että toimintaa on pidetty yllä ja kehitetty jo 30 vuoden ajan ja meistä on kasvanut alallamme arvostettu ja luotettu toimija. Emme ole tehneet vain huippuluokan tutkimusta, vaan olemme soveltaneet tutkittua tietoa käytäntöön – muun muassa opetuspelien sekä arviointi- ja tukimateriaalien ja julkaisujen muodossa. Olemme myös täydennyskouluttaneet lukuisia kasvatus- ja opetusalan ammattilaisia erilaisten oppimisen haasteiden tunnistamiseen, arviointiin ja tukemiseen liittyen. Tutkimuksen tekeminen ja tutkitun soveltaminen käytäntöön ovat olleet meille toimintaa vahvasti ohjaavia periaatteita jo 30 vuoden ajan ja ne tulevat olemaan sitä myös jatkossa.
Mihin suuntaan NMI kehittyy tulevaisuudessa? Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia oppimisen tukemiseen liittyvään tutkimukseen ja toimintaan liittyy tulevina vuosina?
Digitaalisuus tulee lisääntymään yhä enemmän tämän päivän maailmassa, ja tähän tarpeeseen haluamme vastata – myöskään ihmiskontaktia unohtamatta. NMI:n kehittämä Ekapeli on tullut tunnetuksi alan standardina opetuspelien saralla ja uusi DigiLukiseula oli pitkään toivottu digitaalinen työkalu nuorten ja aikuisten luku- ja kirjoitustaidon arviointiin. Myös tekoälyn rooli oppimisvaikeuksien tunnistamisessa ja tuessa on asia, mikä kiinnostaa meitä tulevaisuuden suhteen.
Kansainvälisyys tulee myös olemaan yhä tärkeämmässä roolissa. Niilo Mäki Instituutti on tehnyt kehitystyötä Afrikassa jo ensimmäisistä vuosista saakka ja tulevaisuudessa haluamme pienin askelin tehdä toimintaamme yhä kansainvälisemmäksi. Oma haasteensa koko tutkimus-, opetus- ja järjestökentällä on rahoituksen varmistaminen tehtävälle työlle. Se tekee pitkäjänteisestä työstä toisinaan haastavaa.
Mitä harrastat tai teet vapaa-ajallasi?
Aikaa menee paljon perheen, kahden lapsen kanssa. Esimerkiksi pojan jääkiekkoharjoituksia tulee seurattua usein. Harrastan itse koripalloa ja käyn myös hot joogassa silloin tällöin. Tykkään pelata myös pokeria – texas hold’emiä ja sököä – sekä kavereiden kanssa, että netissä. Pokerissa täytyy ajatella ja laskea paljon, ja se sopii minulle hyvin. Olen mukana myös paikallisessa Rotary-toiminnassa. Lisäksi luen paljon kirjoja, nykyään tosin enimmäkseen e-kirjoja kännykän näytöltä juuri ennen nukkumaanmenoa, mitä en kyllä välttämättä muille suosittele.
Mikä on lempikirjasi ja -elokuvasi?
Lempikirjani on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, joka on ollut yksi elämäni vaikuttavimmista lukukokemuksista. Teos on klassikkoasemansa ansainnut ja voinkin suositella sitä kaikille. Tykkään myös Kurt Vonnegutin teoksista, erityisesti Teurastamo 5 ja Äiti yö tulevat mieleen. Vonnegutin kirjat ovat mielenkiintoisia ja hänen kirjojensa hahmot ja tarinat ovat hyvällä tavalla erikoisia.
Elokuvien suhteen olen nauttinut etenkin kauhugenrestä. Minulla oli jopa tapana kerätä omaa elokuvakokoelmaani VHS:inä ja DVD:inä, tosin suoratoistopalveluiden tulo markkinoille on laannuttanut tämän keräämisvimman. Hohto on ollut yksi suosikkielokuviani pitkän aikaa, se on hyvin moniulotteinen elokuva ja täysin ansaitusti klassikko. Toinen vaikuttavimpia ja samalla hämmentävimpiä elokuvakokemuksia on ollut kulttiklassikko The Wicker Man – se alkuperäinen Robin Hardyn vuonna 1973 ohjaama versio, ei uusi Nicolas Cagen tähdittämä teos. Jos on olemassa jokin elokuva, jonka tunnelma säilyy alusta loppuun asti painostavana ja ahdistavana niin The Wicker Man on juuri sitä.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia tai unelmia sinulla on?
Itsensä kehittäminen ja haastaminen on minulle tärkeää. Töiden puolesta mietin paljon omaa johtajuuttani ja sen kehittämistä. Haluan kehittyä siinä, miten pysyn avoimena erilaisille näkökulmille ja tavoille tehdä asioita. NMI:ssä on töissä paljon erilaisia ihmisiä eri taustoista ja ikäryhmistä, ja täällä tulee huomattua yhä uudestaan miten erilaisista perspektiiveistä asioita voi tarkastella. En halua lukkiutua tiettyyn tapaan tarkastella tai tehdä asioita, ja välillä mietinkin onnistunko tässä tarpeeksi hyvin.
Johtajana vastuullani on olla luomassa työympäristöä, jossa on samaan aikaan sekä jatkuvuutta ja pysyvyyttä että avoimuutta uudelle. Haastan itseäni jatkuvasti kehittymään johtamisessa ja pohdin paljon sitä, kuinka saisin luotua NMI:stä turvallisen ympäristön, jossa ihmiset voivat kehittyä ja kasvaa ja myös toteuttaa itseään käyttämällä luovuuttaan.
Kirjoittanut Olli Lukkari, harjoittelija
Olli on erityispedagogiikan maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistolla, joka viihtyy niin ihmisyyttä syleilevien draamaelokuvien (Human, Crash, Babel, Samsara) kuin brutaalien indonesialaisten toimintaelokuvien (The Raid 1 & 2, The Night Comes for Us) parissa. Kirjapuolelta ahkerassa kulutuksessa ovat olleet trilleristi Taylor Stevens, saksalainen Nobel-palkittu Hermann Hesse ja tieteen popularisoijat Esko Valtaoja ja Oliver Sacks.