Lukeminen

Lukemisvaikeus, luki-vaikeus eli dysleksia

Keskeiset piirteet

Kehityksellinen lukemisvaikeus eli dysleksia tarkoittaa, että lapsen on vaikea saavuttaa ikätasoaan vastaavaa luku- ja kirjoitustaitoa. Tunnusomaisia ovat vaikeudet sanojen tarkassa ja sujuvassa lukemisessa sekä oikeinkirjoituksessa – näitä arvioimalla lukemisvaikeus myös diagnosoidaan. Lukemisvaikeudet tuovat usein ongelmia luetun ymmärtämiseen. Lukutaidon puutteiden takia sanavarasto voi jäädä suppeaksi ja asiasisältöjen oppiminen on vaikeaa. Suomen kielessä lukivaikeus näkyy usein hitaana ja työläänä lukemisena.

Yleisyys

Arviot lukemisvaikeuden yleisyydestä vaihtelevat käytetyn kriteerin mukaan. Noin viidellä prosentilla lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat niin heikot, että siitä koituu merkittävää haittaa.

Kehityksen kulku

Ennen kouluikää lapsella on usein lieviä kielellisiä vaikeuksia. Hänen on esimerkiksi vaikea sanoa monimutkaisia äänneyhdistelmiä. Esikouluiässä lapsella on usein ikätovereita heikommat äännetietoisuuden taidot ja erityisesti kirjainten nimien tai äänteiden oppiminen voi olla vaikeaa. Kouluiässä tulevat esille ongelmat lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa. Lukemisvaikeudet vaikuttavat usein lapsen koulumotivaatioon ja minäkäsitykseen, mikä saattaa näkyä koulussa alisuoriutumisena ja joskus myös käyttäytymisongelmina tai emotionaalisina ongelmina. Osalla luku- ja kirjoitustaidot ovat vielä peruskoulun päättövaiheessa niin heikot, että ne haittaavat huomattavasti selviämistä jatko-opinnoista ja myös arjen lukutaitoa vaativista tilanteista. Lukivaikeus ja sen mukanaan tuomat seurannaisvaikutukset lisäävät oppimisesta, työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä.

Syyt ja riskitekijät

Lukemisvaikeudet ovat vahvasti perinnöllisiä, ja niillä on neurobiologinen tausta. Lukemisvaikeuksien keskeisimpinä kognitiivisina syinä pidetään ongelmia fonologisissa eli äänteiden käsittelyn taidoissa. Kuitenkaan kaikkia dysleksiaan liittyviä ongelmia ei ole kyetty selittämään pelkästään fonologisten taitojen heikkouksien avulla. Säännönmukaisissa kielissä, kuten suomen kielessä, kirjainten ja äänteiden välillä on selkeä ja johdonmukainen yhteys, ja sen on osoitettu tukevan fonologisia taitoja ja lukutaidon omaksumista. Erityisesti suomen kaltaisissa kielissä keskeinen lukemisvaikeuksien syy ovat nimeämisvaikeudet eli sanojen sujuvan mieleenpalauttamisen ongelmat. Fonologisten taitojen heikkoudet liittynevät vahvemmin lukemisen ja oikeinkirjoituksen tarkkuuden ongelmiin ja nimeämisvaikeudet lukemisen hitauteen.

Yhdessä ilmenevät ongelmat

Lapsella, jolla on lukemisvaikeuksia, on usein myös muita oppimisvaikeuksia (esimerkiksi matematiikassa) sekä tarkkaavaisuushäiriö.

Tehokkaiksi tiedetyt tukitoimet

Lukemisvaikeuksista tehtyjen kuntoutustutkimusten mukaan ainoa tehokas kuntoutusmuoto on kielellisten taitojen harjoittelu: äännerakenteen tunnistamisen vahvistaminen ja puhutun tai kirjoitetun kielen yksiköiden välisten yhteyksien selventäminen. Kuntoutustutkimusten mukaan äännetietoisuuden harjoittamisella sekä erilaisilla lukemisharjoitusmenetelmillä voi kehittää lukutaitoa. Harjoittelun kesto ja intensiivisyys vaikuttavat harjoittelun tuloksiin; lukutaidon harjaannuttamisessa ei näytä olevan helppoja oikoteitä. Käytännössä lukemisvaikeuksien kuntoutuksella tähdätään usein kahdentyyppisiin tavoitteisiin: ongelmataitojen suoraan harjoittamiseen sekä kompensoivien taitojen kehittämiseen niin, että vahvoja taitoja hyödynnetään oppimisen tukena.