Omat työkalut

Navigointi

Haastattelussa motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisesta ja tukemisesta kouluympäristössä väitellyt Piritta Asunta


Haastattelussa vastikään motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisesta ja tukemisesta kouluympäristössä väitellyt LitT Piritta Asunta

Kertoisitko aluksi hieman itsestäsi ja yhteydestäsi Niilo MäkiInstituuttiin? 

Olen valmistunut vuonna 2004 liikunta- ja terveystieteiden maisteriksi. Jo opintojen aikana minulla oli vahva palo tehdä töitä tukea tarvitsevien kanssa ja soveltavan liikunnan parissa. Valmistumisen jälkeen olen toiminut muun muassa erilaisissa opetus-, koulutus-, kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä esimerkiksi Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu -järjestössä, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:ssä sekä Jyväskylän kaupungilla. Niilo Mäki Instituuttiin tutustuin, kun minua pyydettiin väitöskirjan tekijäksi CP-liiton Mukaan - liikun, opin, osallistun -tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa NMI oli yhteistyökumppanina. Hankkeen aikana aloitettiin myös
Niilo Mäki Instituutin tarjoamat motorisen oppimisen vaikeuksiin liittyvät koulutukset, joissa toimin edelleen kouluttajana. Hankkeen päättymisen jälkeen pääsin yliopistolle ensin tohtorikoulutettavaksi ja sittemmin olen tehnyt esimerkiksi yliopisto-opettajan töitä soveltavan liikunnan puolella. Tällä hetkellä olen projektitutkijana hankkeessa, jossa tutkitaan pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten osallistumista kansallisiin seurantatutkimuksiin (LIITU-, WHO- ja Move! -mittaukset).


Liikuntapedagogiikan väitöskirjasi ”
Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen kouluympäristössä” tarkastettiin 2.11.2018 Jyväskylän yliopistossa. Kertoisitko väitöstutkimuksestasi ja sen tuloksista? Miten ja kuka voi soveltaa sen tarjoamaa tietoa?

Toivoisin, että väitöskirjan myötä tietoisuus motorisen oppimisen vaikeuksista leviäisi ja lasten kanssa työskentelevät ymmärtäisivät, mistä on kyse. Liikunnallisissa taidoissa ilmenevien hankaluuksien taustalla voi olla aivoperäinen vaikeus oppia uusia motorisia taitoja. Motorisen oppimisen vaikeus on samanlainen oppimisvaikeus kuin esimerkiksi matematiikan oppimisvaikeus tai lukivaikeus. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi saa tukea ja ymmärrystä vaikeudesta, sen paremmin voidaan välttyä motoristen haasteiden tai vaikeuksien syvenemiseltä ja monimuotoistumiselta sekä toissijaisilta psykososiaalisilta pulmilta, mitkä monesti seuraavat siitä, että lasta ei ole tuettu vaikeuksiin liittyen.

Yhtenä osana väitöskirjaa käännettiin motoriikan havainnointityökalu MOQ-T suomeksi ja toivon, että opettajat käyttäisivät sitä työnsä tukena motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisessa ja tukemisessa. Havainnointilomaketta voisi käyttää myös esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen ja selvitysten tukena sekä toki puheeksi ottamisen välineenä vanhempien kanssa. Opettajien opintoihin liittyy jonkin verran motoriikan havainnointia, mutta tietoa motorisen oppimisen vaikeuksista ei välttämättä kuitenkaan ole paljoa. Uusissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa todetaan, että vuosiluokkien 1-2 liikuntaoppiaineen yhteydessä opettajien odotetaan tunnistavan motorisen oppimisen vaikeuksia, joilla voi olla yhteyttä muihin oppimisen ongelmiin. Opettajille ei kuitenkaan ole juurikaan ollut työkaluja tai koulutusta tähän, missä on iso ristiriita opetussuunnitelmaan nähden. Toivoisin, että lomaketta voitaisiin käyttää myös terveydenhuollon puolella, esimerkiksi lasta koskeviin arviointeihin voisi kerätä sillä tietoa myös opettajilta, ei pelkästään vanhemmilta. Tärkeää olisi myös tunnistaa ja erottaa, johtuvatko motoriset pulmat aivoperäisestä oppimishäiriöstä vai ihan vain liikkumiskokemusten puutteesta alle kouluiässä, jolloin motoriset taidot kehittyvät nopeasti. Tuen kannalta on hyvin eri asia, onko taustalla motorisen oppimisen vaikeus vai kokemusten puute.

Miten opettajan kannattaisi sitten reagoida, jos hän käyttää motoriikan havainnointilomaketta ja sen perusteella lapsella vaikuttaisi olevan riski motorisen oppimisen vaikeuteen?

Itse olisin heti yhteydessä kotiin ja selvittäisin, näkyvätkö motorisen oppimisen vaikeudet siellä jollain tavalla lapsen arjessa. Vanhempien kanssa voisi keskustella, miten motorisia taitoja voitaisiin tukea niin kotona kuin koulussa. Koulussa tulisi tarjota tukea mielellään mahdollisimman usein, päivittäin tai useita kertoja viikossa. Sellaiset interventiot ovat motorisen kehittymisen kannalta yleensä tehokkaita. Monilla kouluilla on jo pidemmän aikaa järjestetty esimerkiksi motoriikkakerhoja, joihin kutsutaan ne lapset, jotka eniten hyötyisivät motoriikan tukemisesta. Pienemmässä ryhmässä näkee, keillä lapsista taidot lähtevät kehittymään ja ketkä taas eivät hyödy systemaattisesta ja tehostetusta tuesta. Silloin olisi ehkä tarpeen keskustella vanhempien kanssa yhteyden ottamisesta terveydenhuoltoon tarkemman arvioinnin ja intensiivisemmän tuen saamiseksi.

Mitä muuta haluaisit tuoda esille väitöstutkimuksestasi?

Ylipäänsä haluaisin korostaa, että motorisen oppimisen vaikeuksiin voidaan vaikuttaa. Lapset oppivat kyllä ajan ja runsaiden toistojen myötä motorisia taitoja. Vaatii toki voimia lapselta, että tämä jaksaa niitä harjoitella. Opettajien rooli tässä on keskeinen, että he jaksaisivat ideoida jatkuvasti uusia keinoja motivoida lasta tiettyä ja samaa taitoa harjoittamaan sekä antaa kannustusta, sillä nämä lapset tarvitsevat todella paljon rohkaisua. Tutkimusten mukaan tiedetään, että heillä on iso riski myöhemmällä iällä psyykkisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, joten lapsen motorisen pätevyyden tukeminen ja onnistumisen kokemusten syntyminen olisi hyvin tärkeää. Ilon kautta siis! Opettajien ja perheen yhteistyö sekä lapsen kokonaisvaltainen tukeminen on myös tärkeää, ja korostuu etenkin silloin, jos motorisen oppimisen vaikeudet ovat suuria. Vaikeuksien ollessa lievempiä vanhempien ja opettajien ymmärrys ja tuki voi riittää, kun taas toisessa ääripäässä tarvitaan mukaan myös terveydenhuolto.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on tästä eteenpäin?

Tutkimuksen tekeminen kiinnostaa, etenkin laajempi, moniammatillinen aivotutkimusta ja interventioita yhdistävä tutkimus. Suunnitelmissa on myös motoriikkaan liittyvä koulutus- ja konsultaatiotyö. Myös yhteistyö Niilo Mäki Instituutin kanssa jatkuu. Ensi kesänä, 5.-8.6.2019, järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa ja Jyväskylässä kansainvälinen DCD-konferenssi, jota olen koordinoimassa. Tieteellisen konferenssin yhteydessä, 4.-5.6.2019, järjestetään varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa työskenteleville maksuton ja käytännönläheinen Lapsen motoriset pulmat varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa -seminaari, johon ilmoittautuminen tapahtuu Niilo Mäki Instituutin verkkokaupan kautta. Keväällä on tulossa myös NMI:n kaksipäiväiset koulutukset motorisen oppimisen vaikeuksista Lappeenrannassa ja Seinäjoella.

 

Lue lisää koulutuksista ja ilmoittaudu:

OPH: MOTORISEN OPPIMISEN VAIKEUDET VARHAISKASVATUKSESSA (2 op) 
12.2. ja 20.3.2019 Lappeenranta

OPH: MOTORISEN OPPIMISEN VAIKEUDET KOULUSSA (2op)
28.3. ja 25.4.2019 Seinäjoki

OPH: LAPSEN MOTORISET PULMAT VARHAISKASVATUKSEN JA KOULUN ARJESSA (2 op)
4.–5.6.2019 Jyväskylä

 

Linkki motoriikan havainnointityökaluun: http://ekapeli.fi/moq-t

 

Kaisa Silvennoinen, kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija, harjoittelija