Voiko suomalaista viittomakieltä oppia pelien avulla – yhdessä koko perheen kanssa? Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin VIKKE-hankkeessa saadut tutkimustulokset ovat lupaavia.
VIKKE-hankkeessa on kehitetty perheille pelillinen suomalaisen viittomakielen verkko-oppimateriaali. Materiaali sisältää yhteensä 155 harjoitusta, joiden avulla voidaan harjoitella monipuolisesti suomalaisen viittomakielen ymmärtämistä ja tuottamista, kuten viittomavarastoa, viittomakielen rakenteen ymmärtämistä ja tuottamista sekä kerrontaa. Harjoituksia voidaan valita ja yksilöllistää lasten ja perheiden tarpeiden mukaan, ja oppimisen etenemistä voidaan seurata.
Miksi materiaalia tarvitaan?
Sekä kuurot että kuulevat vanhemmat ovat tuoneet esiin huolta lastensa viittomakielen kehityksestä ja siihen saatavan tuen vähäisyydestä. Suomessa ei ole vakiintunutta perheille suunnattua viittomakielen opetuksen mallia, ja erityisesti lapsille ja vanhemmille yhdessä tarkoitettuja suomalaisen viittomakielen oppimateriaaleja on vähän.
Kuuleville vanhemmille tarjottu tuki on lisäksi usein painottunut tukiviittomien tai viitotun puheen oppimiseen, vaikka perhe haluaisi oppia nimenomaan suomalaista viittomakieltä. VIKKE-materiaali kehitettiin vastaamaan juuri tähän tarpeeseen.
Viittomavaraston taidot kehittyivät selvästi
Materiaalin toimivuutta tutkittiin 13 viikon etäinterventiossa, johon osallistui 25 kuuroa ja kuulevaa, 3,5–11-vuotiasta lasta 16 perheestä. Lasten suomalaisen viittomakielen taitoja arvioitiin ennen interventiota, sen jälkeen sekä myöhemmässä seurantamittauksessa.
Tulokset olivat erityisen selkeitä viittomavaraston osalta. Lasten viittomavaraston taidot paranivat intervention aikana, ja saavutettu edistys säilyi myös seurannassa.
Tulos on kiinnostava myös siksi, että varsinaisesti viittomavarastoon keskittyviä harjoituksia oli vain noin kolmannes kaikista tehtävistä. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että viittomakielen eri osa-alueita yhdistävä monipuolinen harjoittelu voi tukea tehokkaasti myös viittomavaraston kehittymistä, eikä opetusta ole välttämätöntä painottaa viittomiston harjoitteluun. Viittomavaraston taidot kehittyvät usein osana kielitaidon perustaa, jonka varaan muut kielitaidon osa-alueet rakentuvat. Tämä saattaa osaltaan myös selittää, miksi muutos näkyi selvimmin juuri lasten viittomavaraston taidoissa.
Kerronta monipuolistui
Kerrontataitojen kehitys ei näkynyt yhtä selvästi kaikissa käytetyissä mittareissa. Lasten tuottamissa kertomuksissa tapahtui kuitenkin laadullisia muutoksia: esimerkiksi viittomien ja kuvailevien viittomien määrä lisääntyi ja konstruoidun toiminnan (constructed action, CA) käyttö lasten tuottamissa tarinoissa vahvistui.
Tutkijat arvioivat, että kerrontataitojen kehittyminen saattaa vaatia pidemmän harjoittelujakson. Myös käytettyjen mittareiden kyky havaita muutoksia iältään ja taidoiltaan moninaisessa osallistujajoukossa voi vaikuttaa tuloksiin.
Perhelähtöiselle viittomakielen oppimiselle on tarvetta
Tulosten, intervention aikana saatujen kokemusten ja vanhempien palautteen perusteella etänä toteutettava pelillinen suomalaisen viittomakielen harjoittelu vaikuttaa lupaavalta tavalta tukea perheitä.
Samalla tutkimus osoittaa, että saavutettaville ja perhelähtöisille viittomakielen oppimateriaaleille, opetuksen ja kuntoutuksen lähestymistavoille on selvä tarve.
Laura Kanto, Henna Syrjälä ja Saara-Lotta Laukkanen, Enni Stylman, Kirill Shenouda Khalil sekä Jyväskylän yliopisto, Niilo Mäki Instituutti ja Suomen Akatemia, FCEI konferenssissa.