Opettajankoulutuksen 160. juhlavuoden päätöstilaisuus – polarisoituuko koulu?

Opettajankoulutuksen 160. juhlavuoden päätöstilaisuudessa 12.12.2023 pohdittiin tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen koulutuksen mahdollisuuksia. Juhlavuoden teema, polarisaation ehkäiseminen, kuvaa opettajankoulutuksen tärkeää tehtävää epäkohtien esiin nostajana. Oppimistulosten heikentyminen, nuorten ja lasten kiinnittyminen kouluun ja koulutuksen periytyvyys ovat esimerkkejä viime vuosina huolta herättäneistä ilmiöistä. Polarisoituneita näkemyksiä jaetaan niin kasvatusalan asiantuntijoiden kuin poliitikkojenkin parissa. Inkluusio, ilmiöoppiminen ja erilaiset oppimisympäristöt ovat esimerkkejä asioista, joiden ympärille muodostuu herkästi vastakkainasetteluja.

Tilaisuuden ohjelma:

Polarisaatio ja koulu – välähdyksiä 160-vuotisesta historiasta, vanhempi yliopistonlehtori Matti Rautiainen

Avaussanat: Stoppi polarisaatiokehitykselle, opettajankoulutuslaitoksen johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen

Tuoreita tutkimustuloksia – viisi nostoa Polarisoituva koulu -julkaisusta, professori Marja-Kristiina Lerkkanen

  • Mikko Hiljanen: Osallisuuden valokeiloja ja katvealueita suomalaislukioissa
  • Minna Torppa: Oikeus hyvään terveyden lukutaitoon
  • Sanna Mustonen: Kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus ja polarisaatio 
  • Sanni Pöysä: Lapset tarvitsivat huoltajien tukea etäkoulussa

Tilaisuudessa julkistettiin myös Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI Bulletinin (4/2023) teemanumero Polarisoituva koulu ja koulutus. Teemanumero toteutettiin Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yhteistyönä ja se sisältää 12 koulutuksen polarisaatiokehitystä kuvaavaa tutkimusartikkelia. Koulutukseen, oppimiseen ja opetukseen liittyvää tutkimustietoa tarvitaan, jotta niihin vaikuttavia tekijöitä voidaan entistä paremmin tunnistaa sekä kehittää niihin toimivia ratkaisuja ja keinoja. Tutkimus- ja kehitystyö sekä niistä syntyvän tiedon käytäntöön vieminen vie aikaa ja resursseja, ja vaatii monenlaista, monitieteistä osaamista. Tätä yhteistyötä Niilo Mäki Instituutti on tehnyt pitkään Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kanssa ja yhteistyö tulee jatkumaan tiiviinä.

NMI Bulletinin (4/2023) teemanumero Polarisoituva koulu ja koulutus on tilattavissa joko painettuna tai e-lehtenä.

Niilo Mäki Instituutin toiminnanjohtaja Juha-Matti Latvala päätti tilaisuuden runolliseen puheenvuoroon.

Oppia ikä kaikki

Kohtaako opetus oppijansa, koulutus koulutettavansa, tai edes kouluttajansa. Lapset ja nuoret, oppijat iänikuiset, kansankynttilöiden opilla kiusaavat, tulevaisuuden toivot. Vai toivottomuudenko tulevaisuus tuo tullessaan.

Mitä minä voin oppia? Mitä minun PITÄÄ oppia? Pärjäänkö, osaanko, kuka minusta pitää huolta? Kuka minä olen ja mitä minä haluan?

Tulenkantajien lisäksi tarvitaan huolenkantajia, kannattelijoita. Tukijoita, ihmisen kohtaajia, kuuntelijoita. Mentoreita, sparraajia, vaatimusten asettajia. Asioiden avaajia, selittäjiä, kannustajia. Opettajia ja ohjaajia.

Polarisoituuko koulu ja koulutus? Omaksummeko vain samanmielisten näkemykset ja ajatukset, jaamme ja tykkäämme täysillä. Kolme liekkiemojia ja peukku. Jakaudummeko leireihin, joiden välille rakennamme muurin, jotta tunteemme ja tuntemuksemme saavat olla rauhassa, ilman kyseenalaistamista. On helppoa olla samanmielisten kanssa, piehtaroida omassa erinomaisuudessa, ylenkatsoa muita näkökulmia. Olla kohtaamatta, ymmärtämättä ja kunnioittamatta. Näkemättä tosiasioita.

Pisan kalteva käyrä kangistaa koulutuskeskustelun. Kouluturistit ja koulutusvienti vähenee! Rihkamaako kaikki vain olikin. Special discount, only for you! Emmekö enää olekaan eliittiä, oppimisen ja osaamisen mallimaa? Olemmeko keskinkertainen, tavallinen tallukka maitolaiturilla. Helppo hupakko hunnigolla?

Henkseleiden paukutteluun ei enää syytä, muttei myöskään karttakeppiä kaivoon. Mistä löytyy se Viagra, jolla koulutuskäyrät uuteen nousuun ja koulutuskorkkarit kattoon?

Löytyykö se palaamalla ”vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin kaikki oli paremmin, aurinko paistoi aina, ja ikuinen kesä vallitsi. Lapset tottelivat ja maailma oli ihanan mustavalkoinen ja helppo käsittää. Vai kultaako aika muistot? Kuohuuko kultareunaisen pilven sisällä? Menneisyyteen tuijottamalla emme voi luoda tulevaisuutta. Maailma muuttuu, ystäväni ja ihmiset siinä mukana.

Löytyykö ratkaisu sitten tulevaisuuden visioista. Kolmen viisaan konsultin kultaisista kuvista, digitaalisuuden suitsutuksesta, itseohjautuvuuden mirhamista ja avoimista tiloista. Tuoko kaikkitietävä tekoäly älyn tähän älyttömyyteen, vai älyllistetäänkö kone älyttömyyksiin? Voiko optimaalinen opettaja olla androidi, joka tarjoaa ihmistaimien tarvitsevaa tietoa ja aina oikein annostellen? ”Ei voi terabittejä vaatia, jos on kilotavuja annettu.”, sanoo HAL 9000 ja annostelee seuraavan tiedonmurusen oppijoiden ajattelematta omaksuttavaksi. Ei kai nyt sentään tähän haluta mennä?

Vai löytyisikö ratkaisu, kun kuunnellaan ja kohdataan. Annetaan sopivasti haasteita, kannustetaan ponnistelemaan. Ei tehdä asioita liian helpoksi, mutta ei lannisteta. Otetaan kaikki huomioon, kohdataan ihmisenä; tasavertaisena ja arvokkaana. Juuri sellaisena kuin me olemme.