Kehityksellisen kognitiivisen psykologian dosentti Jarkko Hautala aloitti Niilo Mäki Instituutin tutkimuspäällikkönä 1.8.2022. Tutkimuspäällikön tehtävä on uusi vakanssi Niilo Mäki Instituutissa. Hautala on kognitiivisen psykologian alan tutkija, jonka erityisosaamista ovat lukemisen ja oppimisen aikaiset kognitiiviset prosessit sanantunnistuksesta luetun ymmärtämiseen. Tutkimuksissaan Hautala on hyödyntänyt erityisesti katseenseurantateknologiaa. Vuodet 2018-2023 Hautala työskentelee myös akatemiatutkijana NMI:n ReadDrama-tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan lukuteatteritoiminnan vaikuttavuutta lukusujuvuuden harjoittamisessa.
Tutkimuspäällikkö on uusi tehtävänkuva Niilo Mäki Instituutissa. Millainen on tutkimuspäällikön toimenkuva?
Tutkimuspäällikön tehtävänä on kehittää yleisesti tutkimusta Niilo Mäki Instituutissa. Hallinnollisesti tutkimuspäällikkö on esimiehenä tutkimus- ja projektihenkilöstölle. Esimiestehtävä on minulle luonteva rooli, koska minulla on hyvä tuntemus tutkimus- ja projektitoiminnasta. Tutkimuspäällikön merkittävin tehtävä on kehittää, visioida ja hankkia uusia tutkimus- ja kehityshankkeita Niilo Mäki Instituutille.
Olen mielenkiinnolla oppimassa uutta myös esimerkiksi kehityshankkeiden rahoituksesta. Tutkimuspäällikön tehtävänä on myös kehitystavoitteiden miettiminen ja kansainvälistymisen suunnitteleminen yhdessä talon johdon kanssa. Tarkoituksena on tunnustella, miten Niilo Mäki Instituutti pystyisi toimimaan ulkomaillakin sopivien yhteistyötahojen kanssa.
Mikä sinua innostaa uudessa työssäsi?
Lähden uusiin saappaisiin hyvin innostunein mielin; nyt on valtuuksia ja vastuuta kehittää asioita. Uudessa työssä minua innostaa erityisesti se, että tässä pystytään suoraan tutkimuksen keinoin vaikuttamaan positiivisesti yhteiskuntaan. Toisin kuin monissa akateemisissa tutkimuksissa, joissa on tarkoituksena enemmän tieteellinen julkaiseminen, tässä ei niinkään painoteta siihen vaan nyt saamme miettiä, miten tieteellinen tutkimus olisi aidosti vaikuttavaa. Eli pyritään enenevästi suunnittelemaan tutkimushankkeita, jotka käsittelevät erityisopetusta ja uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuvia opetusmenetelmiä, ohjelmia ja toimintatapoja, jotka ovat suoraan vietävissä kentälle. Niilo Mäki Instituutin kautta uusien menetelmien kentälle vieminen voidaan tehdä niin, että se on sekä talolle että asiakkaalle hyödyllistä. Tässä tehtävässä yhdistyy siis moni motivoiva ja antoisa näkökulma.
Mitkä ovat ensimmäiset askelet uudessa tehtävässäsi?
No ihan ensiksi on ideoitava ja kirjoitettava akatemiahakemus syksyn hakuun. Sitten on syytä ryhtyä koordinoimaan myös koko talon hankehakuja. Tässä tavoitteena on entisestään kirkastaa NMI:n hanketoiminnan pitkän jänteen tavoitteita. Näkisin että tällaiset pitkän jänteen tavoitteet auttavat yksittäisten hakemusten ja hankkeiden ideoinnissa ja suunnittelussa siten, että työmme palvelee entistä paremmin niin NMI:tä, kenttää kuin yhteiskuntaakin. Yksi tällainen tavoite on luetun ymmärtämisen arvioinnin ja harjoitusohjelmien kehittäminen suomalaisen perus- ja erityisopetuksen tarpeisiin. Luetun ymmärtämistä on ylipäätään Suomessa tutkittu verrattain vähän, joten siinä riittää tehtävää. NMI:n DigiLukiseulaan kehitimmekin jo uuden luetun ymmärtämisen pikatestin. Klinikalla tehdyissä kokeiluissa uusi tehtävätyyppi on osoittautunut myös hyväksi luetun ymmärtämisen harjoittelumuodoksi, sillä se ohjaa oppilaita ajattelemaan aiempaa tarkemmin sanojen välisiä merkitysyhteyksiä.
Mikä sai sinut lähtemään tutkijan uralle?
Olen aina ollut tutkijaluonne. Psykologiaa ryhdyin opiskelemaan, koska olin kiinnostunut ilmiöistä ja siitä, miten asiat toimivat. Tietoteoreettinen lähtökohta on aina ollut voimakkaasti mielenkiintojeni taustalla ja se sai hakeutumaan neuropsykologian pariin. Sieltä on sitten siirrytty vauhdilla monipuolisempiin tutkimusmenetelmiin ja -asetelmiin. Mutta kyllä tässä on säilynyt kognition tutkimuksen keskeisyys. Se tulee alun perin urheilu-uraltani suunnistuksesta, jossa nuorena aikuisena pohdin paljon sitä, miten suunnistus saadaan omaan kontrolliin.
Mistä innostut työssäsi?
Aikaisemmin olisin varmasti sanonut, että tulosten ja oivallusten tekeminen ja lopulta niiden julkaiseminen olisivat antoisinta esimerkiksi tutkimusprojektissa työskentelyssä. Näin vanhemmiten alkaa kuitenkin korostua koko tutkimuksen prosessi; on parempi arvostaa ja nauttia koko siitä pitkästä prosessista. Tärkeää on myös se, miten koko tutkimushankkeen tiimi saadaan simuloimaan tulevaa ja tekemään käsitteellinen perustyö eli määrittelemään, mitä tavoitellaan ja onko se aikaisemman tiedon valossa kuinka uutta.
Hiljattain kävin Salzburgin yliopistossa vierailulla pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Stefan Hawelkan luona. Olemme täällä Jyväskylässä ainakin henkilökohtaisesti aina hieman ihailleet tätä Salzburgin ryhmää; siellä lukemisen neurokognitiota tutkii moni senioritutkija. Pääsin tutustumaan tiimiin ja suunnittelemaan tulevaa teoreettisen linjan tutkimusta. Innostavia hetkiä on piisannut toki täällä Niilo Mäki Instituutissakin; nyt esimerkiksi innostaa uusi akatemiahakemus sekä NMI:n klinikkatoimintaa kehittävä hakemus Keski-Suomen Liitolle.
Olen tietysti myös kasvanut tällä urapolulla. Urapolku on ollut sillä tavoin haastava, että tieteessähän joutuu jatkuvaan arviointiin ja kritiikin kohteeksi töidensä kanssa. vuosien työ voi roikkua loputtomissa arviointiprosesseissa. Tämä on vaatinut nahan paksuuntumista. Olen kuitenkin ollut sitkeä myös näiden vaikeampien vaiheiden kohdalla. Erityisesti silloin, kun väittää vastaan vakiintuneempia käsityksiä, kohtaa paljon vastustusta. On ollut tärkeä koulu käydä.
Johdat ReadDrama-tutkimushanketta. Mitä kuuluu ReadDramalle tällä hetkellä?
Hankkeelle kuuluu hyvää, vielä on vuosi jäljellä. Muutoksia on tulossa henkilöstöön, itseltänihän vapautuu hieman palkkaraharesursseja. Saimme julkaistua päälöydökset, muutama käsikirjoitus on arvioinnissa ja opinnäytteitä on tehty. Muutaman käsikirjoituksen loppuunsaattaminen on työn alla ja Lukuteatteri-Kummi saatiin julkaistua. Lukuteatterihan on osoittautunut hyvin käyttökelpoiseksi tavaksi opetella lukusujuvuutta ja siitä saatiin väline käytäntöön Kummin muodossa. Joitain asioita lukuteatterista pyritään levittämään myös opettajankoulutukseen.
Mitkä ovat olleet kiinnostavimmat tutkimusalueesi?
Perinteisesti on vuosikymmeniä ajateltu, että kirjoitetun sanan tunnistus tapahtuisi kaksoisreittimallin mukaan, että joko sana tunnistetaan yhtenä kokonaisuutena kerrallaan ja nopeasti tai sitten jos ei ole hyvää muistiedustusta mielessä niin sana dekoodataan pala palalta. Tätä kokonaisuutta on lähdetty tarkastelemaan kriittisesti, koska nämä teoriat perustuvat enemmän reaktioaikoihin ja yhden sanan näyttämiseen kerrallaan; se ei paljasta miten tapahtumat etenevät ajallisesti havaintoprosessissa. Silmänliiketutkimuksella me pääsemme siihen vähän kiinni, eli pyrimme teoretisoimaan sanantunnistusta silmänliikehavaintojen ja tutkimustulosten perusteella. Tulostemme mukaan kirjoitetun sanan tunnistus etenee mieluummin kaksivaiheisena prosessina kuin kahtena reittinä. Tuttu nähty sana herättää nopeasti muistiedustuksia, joita aktivaatioita sitten täydennetään kirjain-äänne dekoodauksella tarpeen mukaan. Tämä näyttäisi pätevän myös lukivaikeudessa, jossa aktivaatiot vain tapahtuvat huomattavasti viivästyneinä ja dekoodaus on hitaampaa.
Olemme myös teoretisoineet lukemisen aikaisten silmänliikkeiden ohjausta. Vallalla olevien teorioiden mukaan lukija ehtisi alitajuisesti valita tähdätäänkö silmänliike seuraavaan tai sitä seuraavaan sanaan. Kokeissamme emme kuitenkaan löytäneet tälle oletukselle vahvistusta, joten laadimme oman laskennallisen mallin, jossa silmänliikkeen pituus määräytyy aina nykyisen ja seuraavan sanan pituuden mukaan minimin ja maksimin asettamissa rajoissa. Nämä tekijät näyttävät selittävän hyvin katseen ohjautumista, jossain suhteessa jopa paremmin kuin perinteiset teoriat. Näin ollen tulimme siihen johtopäätökseen, että nämä vanhat teoriat ja mallit perustuvat vähän liian voimakkaaseen oletukseen kognitiivisesta kontrollista.
Tietysti myös ReadDrama-interventiotutkimus on erittäin mielenkiintoinen. Havaitsimme, että toiminnan tavoitteellisuus (esiintyminen muille) lisäsi kiinnittymistä toimintaan eli lukuteatteriin ja vähensi myös ääneen lukemisen jännitystä. Varmasti siinä päästäisiin vielä parempiinkin tuloksiin, jos lukuteatteritoiminta olisi pitkäkestoisempaa. Kyse on tutkimusdesignistä ja opetuskulttuurista; kuinka kauan yhdenlaista toimintaa voidaan opetuksessa tehdä.
Mitkä ovat tutkimukselliset tulevaisuuden suunnitelmasi?
Luetun ymmärtämisen tutkimusta tulee vahvistaa huomattavasti niin NMI:ssä kuin Suomessa ylipäätään, ja siihen meillä on lähtönä uusi luetun ymmärtämisen arviointimenetelmä, jota käytetään jo mm. NMI:n Digilukiseulassa. Lukemiseen liittyvän silmien ohjauksen teoretisointi on minulle ollut henkilökohtaisesti tärkeätä. Tällainen uudelleenteoretisoinnin eteneminen on ollut hyvin palkitseva vaihe tieteellisellä uralla. Tähän työhön on selkeitä suunnitelmia. Käsitteelliset teoriat pyritään mallintamaan hermoverkkomalliksi, jolloin voidaan ymmärtää, miten havaintoedustukset lukemisen aikana mielessä toimivat. Ja nyt kun meillä on malli, siihen voidaan vaikka laittaa johonkin vaiheeseen häiriötä, joka mallintaisi lukivaikeutta. Tämä on teoreettinen haara, jota haluan ehdottomasti pitää hengissä mahdollisuuksien mukaan.
Miten rentoudut vapaa-ajalla?
Minulla on vaimo sekä 5- ja 10-vuotiaat pojat, perheeseemme kuuluu myös 14-vuotias koira. Tällä hetkellä vapaa-aika menee lähinnä arjen pyörittämisessä. 10-vuotiasta vien urheiluharrastuksiin ja siinä samalla pääsee itsekin välillä suunnistamaan ja juoksemaan. Suunnistan mahdollisuuksien mukaan, ja ei ole lainkaan mahdotonta, että sitten kun aikaa löytyy voi veteraanikilpailu-ura syttyä uudelleen. Minulla on myös rockmusiikkiharrastus, harrastan pientä bänditoimintaa. Pidän kappaleiden ja melodioiden tekemisestä. Se on sellaista käsityöläisharrastusta, saa värkätä ja puuhata jonkin idean parissa.