Christina Sjöström tarkastelee ProSmå-työtä tutkijan ja terapeutin taustastaan käsin. ProSmå on ruotsinkielinen vastine ProVaka-toiminnalle, jossa ProKoulussa kehitetty toimintamalli on viety varhaiskasvatukseen. Haastattelussa Christina kuvaa, miten päiväkodin toimintakulttuurin pienetkin muutokset, kuten selkeät yhteiset toimintatavat, myönteinen palaute ja ympäristön hienovarainen muokkaaminen voivat antaa lapselle tilaa onnistua ja vahvistaa suhdetta aikuisiin. Lisäksi Christina kertoo mitä ProSmåssa sekä laajemmin ProKoulu-toiminnassa on tänä vuonna luvassa.
(Voit lukea artikkelin ruotsiksi täällä.)
Kuka olet ja kuinka päädyit ProSmån pariin?
Olen Christina Sjöström ja työskentelen Niilo Mäki Instituutissa ProSmå-hankkeen parissa. Taustani on psykoanalyysissa ja psykologiassa. Opiskelin aikanaan Isossa-Britanniassa ja tein siellä myös väitöskirjani psykoanalyysiin liittyen. Työskentelin vuosia psykodynaamisena terapeuttina aikuisten parissa, kunnes siirryin Suomeen kolmannen sektorin tehtäviin mielenterveysomaisten pariin. Olin myös mukana pienessä tutkimushankkeessa opettajaopiskelijoiden ammatillisesta motivaatiosta, jota Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi tekivät yhteistyössä. Niilo Mäki Instituuttiin päädyin kiinnostavan työpaikkailmoituksen houkuttelemana ja olen viihtynyt täällä hyvin!
ProSmån työ on monella tapaa erilaista kuin aiemmat tehtäväni, mutta koen tämän todella kiinnostavaksi. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmisen aikuisuuden haasteet liittyvät varhaisiin kokemuksiin ja ProSmån kautta saan nyt olla mukana kehittämässä päiväkotien toimintakulttuuria, eli juuri siellä, missä tuki voi aidosti muovata lapsen kehitystä.
Mikä ProSmå on ja mikä on oma roolisi siinä?
Lyhyesti sanottuna ProKoulu ja ProVaka, sekä niiden ruotsinkieliset vastineet ProSkola ja ProSmå, ovat käyttäytymisen haasteiden ennaltaehkäisemiseen kehitettyjä toimintamalleja kouluun ja varhaiskasvatukseen. Niiden tavoitteena on tarjota tutkimukseen perustuvia keinoja vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Voimme vaikuttaa niihin erityisesti kehittämällä koulun tai varhaiskasvatusyksikön toimintakulttuuria sekä luomalla toimivia yhteisiä toimintatapoja käyttäytymisen positiiviseen vahvistamiseen.
Oma tehtäväni on toimia ruotsinkielisten varhaiskasvatusyksiköiden Pro-tiimien ohjaajana ja tukea henkilöstöä kehittämään omaa toimintaansa. Ohjaaja on alusta saakka mukana Pro-toiminnan käynnistämisessä ja tukee päiväkodin henkilökuntaa yhteisten toimintatapojen luomisessa ja toimintakulttuurin kehittämisessä.
Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiimit kartoittavat koko yksikön mielestä tärkeimmät käyttäytymisodotukset, esimerkiksi turvallisuus, kunnioitus tai ystävällisyys. Näistä muotoillaan konkreettisia ohjeita eri tilanteisiin: mitä turvallinen käyttäytyminen tarkoittaa ulkona, ruokailussa tai yhteisissä leikeissä? Yhdessä sovittuja tavoitteita kohti mennään opettamalla toivottua käyttäytymistä jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa. Kun lapselle kerrotaan selkeästi, mitä hänen odotetaan tekevän ja siitä käyttäytymisestä annetaan runsaasti myönteistä palautetta, lapselle syntyy kokemus onnistumisesta. Se vahvistaa hänen minäkuvaansa ja tukee kasvattajan ja lapsen välistä suhdetta, jolla on suuri merkitys lapsen kehitykselle. Pro-työn tavoitteena onkin luoda päiväkodista paikka, jossa lasten on helppo oppia ja onnistua.
Mikä innostaa ja motivoi sinua työssäsi? Entä mitä uutta olet oppinut?
Oma kiinnostukseni varhaiseen tukeen juontaa terapeuttisesta taustastani: olen nähnyt miten suuri merkitys varhaisilla kokemuksilla on ihmisen myöhempään elämään. Varhainen tuki voi ehkäistä lumipalloefektiä, jossa lapsi ajautuu käyttäytymisensä vuoksi ongelmalliseen rooliin, josta on vaikea päästä pois. On tärkeää, että lapsen käyttäytymistä ei tulkita ainoastaan “ongelmalliseksi”, vaan se ymmärretään myös viestinä, jota meidän aikuisten tulee yrittää ymmärtää empaattisesti.
Minusta on mukava päästä kohtaamaan päiväkotien henkilökuntaa. On innostavaa nähdä, miten paljon varhaiskasvatuksen ammattilaiset välittävät lapsista ja kuinka luovasti he tarttuvat uusiin toimintatapoihin. Esimerkiksi eräässä päiväkodissa piirihetket muuttuivat huomattavasti rauhallisemmiksi, kun tukivälineeksi otettiin tussitaulu, johon piirrettiin hetki vaiheittain. Yhdelle lapselle tämä tuki oli erityisen tärkeä ja oli hienoa nähdä miten yksi pieni muutos, kuten tässä toiminnan visuaalinen jäsentäminen, voi avata lapselle aivan uusia mahdollisuuksia onnistua. Lisäksi vaikutus ulottui koko ryhmään – kun aikuisilla oli mahdollisuus keskittyä koko ryhmään ja muutkin lapset pysyivät paremmin mukana, myös koko piirihetken ilmapiiri parani.
ProSmåssa muokataan ensisijaisesti fyysistä ja sosiaalista ympäristöä. Olen oppinut itse paljon siitä, miten suuri vaikutus pienillä asioilla voi olla lapsiryhmän toimintaan, esimerkiksi leikkivälineiden sijoittelulla tai aikuisen sijainnilla pihalla. Tämä on ollut mielenkiintoinen vastakohta psykodynaamiselle työlle, jossa ympäristöä ei yleensä muokata, vaan muutosta haetaan ihmisen sisäisestä maailmasta. Koen että molemmille on paikkansa, mutta erityisesti tässä oma ajattelu on avartunut katsomaan tilanteita useista näkökulmista.
Mistä haluaisit oppia lisää tai mitä haluaisit kehittää työssäsi?
Minua kiinnostaisi se, miten voisimme tukea aikuisia antamaan palautetta, joka korostaa yrittämistä (”Yritit sitkeästi.”) eikä muuttumattomia ominaisuuksia (“Oletpa nokkela.”). Tutkimuksesta tiedämme, että tällainen yrittämistä korostava palaute lisää lapsen rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin ja harjoitella vaikeita taitoja. Lisäksi henkilökunta miettii aika usein, miten huoltajille voisi kertoa ProSmåsta ja miten heitä voisi ottaa mukaan tähän työhön. Olisi hienoa, jos voisimme jakaa ProSmån periaatteita jollain tavalla myös koteihin ja tukea tätä kautta myös huoltajia.
Toinen kiinnostava asia on, että usein keskitymme siihen, mitä lapset tekevät, mutta yhtä tärkeää on, mitä me aikuiset teemme ja miten oma toimintamme tukee lapsiryhmää. Meidän kyselydatan perusteella tiedetään, että varhaiskasvatuksen henkilökunta on yleensä motivoitunut kehittämään ja muokkaamaan omaa toimintaansa, mutta olen pohtinut saavatko he tähän arjessa tarpeeksi tietoa ja tukea. Toivoisin, että voisimme Pro-toiminnassa syventää henkilökunnan välistä ammatillista tukea esimerkiksi vertaistuen ja havainnointiparien avulla.
Mitä ProSmåssa on luvassa tänä vuonna? Entä laajemmin ProKoulu-toiminnassa?
Meillä on paljon asioita käynnissä! ProSmån tutkimuspuolella ajankohtaista on yksilöllisen tuen kehittäminen. Olemme keränneet ja analysoineet aineistoa kunnasta, jossa toteutettiin yksilöllisemmän tuen interventio ja tästä on tulossa kaksi tutkimusartikkelia. Tänä keväänä suunnitelmissa on uusi tutkimus toisessa kunnassa.
Laajemmalla Pro-tutkimusryhmällä on valmistumassa ProVaka-manuaali, joka julkaistaan ensin suomeksi ja sen jälkeen ruotsiksi. Se on tärkeä materiaali kaikille Pro-toiminnassa mukana oleville kunnille ja yksiköille. Tämän jälkeen työn alle otetaan myös ProKoulu-manuaali, joka julkaistaan niin ikään molemmilla kielillä.
Lisäksi suunnittelemme marraskuun ProSeminaaria. Tulossa on jälleen monipuolinen tapahtuma, jossa on luentoja ja työpajoja sekä toimintaa aloittaville yksiköille että ylläpitovaiheeseen edenneille kunnille. Myös ProKoulu- tai ProVaka-toiminnasta kiinnostuneet tahot ovat lämpimästi tervetulleita mukaan! Koulutuksista saatu palaute korostaa käytännön vinkkien ja vertaisten kokemusten merkitystä: henkilöstö toivoo kuulevansa, miten muut yksiköt ovat toteuttaneet Pro-mallia. ProSeminaarissa tähän on erityisen hyvä mahdollisuus, kun ääneen pääsevät tutkijoiden ja asiantuntijoiden lisäksi eri kunnissa Pro-työtä tehneet kuntaohjaajat, tiimit ja muut kehittämistyössä mukana olevat henkilöt. ProSeminaari järjestetään 12.–13.11.2026 Jyväskylässä ja lisätietoa on tulossa alkuvuoden aikana, joten ProKoulun kotisivuja on hyvä pitää silmällä.
Jos saisit esittää yhden toiveen lasten tukemisen kentälle, mikä se olisi?
Jos saisin toivoa yhden asian, se olisi tämä: tuen pyytämiseen, vastaanottamiseen tai avun tarpeeseen ei liittyisi stigmaa eikä häpeää – ei lapsille eikä aikuisille.
Itse ajattelen, että jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Tuen hakeminen ei tee kenestäkään huonompaa tai heikompaa. Toivoisin, että kulttuurimme liikkuisi siihen suuntaan, jossa haasteet nähdään varsin erillisinä ihmisestä: ongelmallinen käyttäytyminen tai tuen tarve ei määrittäisi meitä. Kun kohtaamme lapsen tai aikuisen empaattisesti kokonaisena henkilönä, pystymme tarjoamaan tukea tavalla joka rakentaa luottamusta ja luo mahdollisuuksia kasvuun.
Tutustu ProKoulu-toimintaan osoitteessa prokoulu.fi