Melkein jokaisessa Suomen koulussa on oppilaita, joiden runsaat poissaolot heikentävät oppimista ja koulussa viihtymistä. Koulupoissaolojen taustalla voi olla monenlaisia syitä – oppimisvaikeuksia, sosiaalisia ongelmia, mielenterveyden haasteita tai perheen elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä. Kouluun kiinnittyminen, eli oppilaan tunne kuulumisesta kouluun ja halu osallistua sen toimintaan, on keskeinen tekijä hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Kouluun kiinnittymisen ongelmat ovat usein monitasoisia ja kytkeytyvät laajempaan kokonaisuuteen, jota harvoin voidaan ratkaista pelkästään koulun keinoin. Siksi tarvitaan eri alojen ammattilaisten tiivistä yhteistyötä, jotta jokaiselle oppilaalle voidaan löytää tukea oikea-aikaisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Haastattelimme Valterin ohjaavaa opettajaa Sari Granroth-Nalkkia kouluun kiinnittymisen haasteista ja koululäsnäolon tukemisesta. Granroth-Nalkilla on pitkä kokemus kouluun kiinnittymisen haasteiden kanssa kamppailevien oppilaiden tukemisesta niin yläkoulun laaja-alaisena erityisopettajana kuin ohjaavana opettajana Valterissa. Oppilastyön lisäksi hän on toiminut konsultoivissa tehtävissä valtakunnallisessa VIP-verkostossa vaativan tuen konsultaatiossa. Ohjaavan opettajan työssä Sari myös kouluttaa kasvatusalan ammattilaisia kouluun kiinnittymisen tukemisesta. Niilo Mäki Instituutti toteuttaa yhteistyössä Valterin kanssa kevätlukukaudella koulutuksen Kiva kun tulit – kouluun kiinnittyminen ja koulupoissaolot 14.1., 29.1. ja 10.2.2026 webinaari
Mitä kouluun kiinnittymisellä tarkoitetaan?
Kouluun kiinnittyminen on oppilaan ja kouluympäristön välinen vuorovaikutussuhde. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka vahvasti oppilas on sitoutunut kouluunsa ja koulunkäyntiinsä. Kouluun kiinnittyminen on aivan tavallista ja tavoitteellista koulunkäyntiä, aktiivista koulussa olemista ja opiskelua sekä porukkaan liittymistä. Se tarkoittaa yhteyttä kouluun, koulun arvoihin ja siellä tehtäviin aktiviteetteihin sekä koulun ihmisiin.
Kouluun kiinnittyminen sisältää kolme ulottuvuutta: tunneperäisen, kognitiivisen ja toiminnallisen ulottuvuuden. Tunneperäinen ulottuvuus sisältää ajatuksen siitä, kuinka myönteisesti oppilas suhtautuu koulunkäyntiin, kuinka hän esimerkiksi viihtyy koulussa, tuntee kuuluvansa joukkoon ja kokee opiskelun intoa. Toiminnallisella kiinnittymisellä tarkoitetaan oppilaan näkyvää käyttäytymistä; esimerkiksi oppilaan aktiivista osallistumista opiskeluun ja koulun toimintaan. Kognitiivinen kiinnittyminen puolestaan sisältää oppilaan kokeman koulunkäynnin arvostamisen ja opiskelustrategiat. Näitä osa-alueita meidän tulisi tietoisesti ja suunnitellusti vahvistaa jokaisen oppilaan kohdalla.
Mitä seurauksia koulua käymättömyydestä on oppilaalle?
Lapset ja nuoret viettävät koulussa todella paljon aikaa elämästään. Koulussa toki opitaan paljon akateemisia asioita, mutta myös paljon muita elämän varrella tarvittavia taitoja. Runsaat koulupoissaolot lisäävät syrjäytymisen riskiä huomattavasti. Tutkimuksissa onkin todettu, että kouluakäymättömyys voi johtaa siihen, että perusopetuksen ja toisen asteen tutkinnot jäävät puuttumaan ja se taas on yhteydessä mielenterveyden haasteisiin, jne.
Miten voidaan tunnistaa oppilaat, joilla on kohonnut riski kouluakäymättömyyteen?
Oppilaasta kertyvät poissaolo- tai läsnäolotiedot ovat tärkeitä, jotta saadaan tietoa koulunkäynnistä ja oppimisen edistymisestä sekä poissaolon laadusta. Kouluarjessa kaikkein tärkeintä on kuitenkin koulun henkilöstöllä oleva oppilaantuntemus.
Silloin muutoksia esimerkiksi koululäsnäolossa ja vuorovaikutuksessa havaitaan herkemmin. Tehtävien välttely, myöhästymiset tai vuorovaikutuksessa tapahtuvat muutokset voivat olla merkityksellisiä. Jokaisella oppilaalla olisi tärkeä olla ainakin yksi kaveri koulussa, sillä yksinäisyys lisää poissaoloriskiä.
Miten poissaolotietoja voidaan hyödyntää poissaolojen ehkäisyssä?
Opetussuunnitelma velvoittaa seuraamaan poissaoloja sekä ennaltaehkäisemään ja puuttumaan niihin. Koulutuksen järjestäjillä on erilaisia poissaoloihin puuttumisen malleja, joissa poissaoloja seurataan suunnitelmallisesti ja poissaolotuntien ylittäessä tietyn tuntimäärän, poissaoloihin puututaan järjestelmällisesti. Esimerkiksi kun alin tuntiraja poissaoloissa täyttyy, toimintamalli ohjaa luokanopettajan tai luokan ohjaajan ottamaan yhteyttä vanhempiin ja keskustelemaan asiasta. Jotta poissaoloihin puuttumisen mallit toimisivat hyvin, on tärkeää, että henkilöstö on sitoutunut toimimaan puuttumismallin mukaisesti.
Poissaolotietoja voidaan hyödyntää myös laajemmin poissaolojen ehkäisyssä tarkastelemalla esimerkiksi koko ryhmän tai jopa ikäluokankin tasolla, onko poissaolotiedoissa havaittavissa jotain yleisempiä ilmiötä, kuten poissaolojen kasautumista tietylle viikonpäivälle, vuodenajalle tai lomien jälkeen. Jos poissaolotiedoista havaitaan tällaisia ilmiöitä, voidaan näihin puuttua ennaltaehkäisevästi. Poissaolotiedoista saadaan myös arvokasta tietoa oppimisvajeen näkökulmasta. Vaikka poissaolot olisivatkin luvallisia tai terveyteen liittyviä, syntyy aina oppimisvajetta, kun oppilas on pois koulusta. Myös siihen pystytään reagoimaan paremmin, kun poissaolotietoja on järjestelmällisesti seurattu.
Miten opettajan olisi hyvä reagoida, kun poissaoloja alkaa kertymään?
Kun poissaoloja alkaa kertyä, on tärkeää reagoida varhain. Huolen herätessä kannattaa oppilasta jututtaa vaikka jo ennen virallisten poissaolorajojen täyttymistä. Varhaisessa vaiheessa on myös tärkeää olla yhteydessä huoltajiin. Avoin, matalan kynnyksen keskustelu saattaa auttaa selvittämään tilanteen ennen kuin poissaolot ehtivät lisääntyä. Jos huoli ei keskusteluista huolimatta hälvene tai poissaolot jatkuvat, opettajan ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Asia kannattaa ottaa puheeksi koulun muiden ammattilaisten, kuten erityisopettajan ja rehtorin, kanssa. Yhdessä voidaan arvioida, missä mennään ja millaisia tukitoimia tarvitaan tilanteen selvittämiseksi.
Opettaja-oppilasvuorovaikutussuhteella on keskeinen merkitys poissaolojen ehkäisyssä. Luottamuksellinen ja myönteinen suhde auttaa opettajaa tuntemaan oppilaan paremmin, mikä puolestaan mahdollistaa varhaisten merkkien huomaamisen: muutokset käyttäytymisessä, jaksamisessa tai koulumotivaation laskussa tulevat helpommin esiin. Hyvä vuorovaikutus luo myös perustan haastavien asioiden käsittelylle. Jos oppilaalla on vaikeuksia tulla kouluun tai olla koulussa, aiemmin rakennettu luottamus tekee tilanteen puheeksi ottamisesta helpompaa sekä oppilaalle että opettajalle. Kun oppilas kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, kynnys kertoa hankalista tunteista tai huolista madaltuu, ja tukea voidaan tarjota ajoissa.
Mitkä asiat haastavat ja mitkä tukevat poissaoloihin puuttumista?
Poissaoloihin puuttumista vaikeuttavat useat rakenteelliset ja arjen tasolla näkyvät tekijät, kuten esimerkiksi opetusryhmien suuri koko. Kun opettajalla on paljon oppilaita – ja erityisesti yläkoulussa jopa satoja eri ryhmistä – on henkilökohtaisen ja luottamuksellisen suhteen rakentaminen jokaiseen oppilaaseen haastavaa. Ajan puute tekee oppilaiden yksilöllisen tilanteen tunnistamisesta vaikeaa.
Yläkoulussa korostuu myös ryhmänohjaajan rooli: ryhmänohjaajalla on usein parhaat edellytykset tuntea oman ryhmänsä oppilaat riittävän hyvin. Silti poissaoloihin puuttuminen vaatii koko koulun henkilökunnan yhteistyötä. Oppilaiden kouluun kiinnittymistä rakennetaan arjen pienillä huomioilla ja kohtaamisilla. Jokaisella koulun aikuisella on oma roolinsa oppilaiden tukemisessa ja poissaoloihin reagoimisessa.
Millainen on kouluyhteisön ja koulun toimintakulttuurin merkitys kouluun kiinnittymisessä? Millaisia toimenpiteitä kouluun kiinnittymisen tukeminen ja poissaolojen ehkäisyyn tähtäävä työ edellyttää koulun johdolta ja kouluyhteisöltä?
Kouluyhteisöllä ja toimintakulttuurilla on merkittävä rooli kouluun kiinnittymisessä. Toimintakulttuuri luo ne rakenteet ja arjen käytännöt, jotka joko tukevat oppilaiden kouluun kiinnittymistä tai voivat heikentää sitä. Siksi koulussa on tärkeää tarkastella toimintatapoja myös tästä näkökulmasta. Kouluun kiinnittymistä vahvistavat rakenteet voivat liittyä esimerkiksi vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen ja arjen rutiineihin: oppilaan kokemus siitä, että hän tulee kohdatuksi, että hänellä on mahdollisuus onnistua ja että hän on aidosti tärkeä osa yhteisöä. Kun koulun ilmapiiri ja käytännöt tukevat oppilaiden arvostamisen kokemusta, kouluun kiinnittyminen vahvistuu luonnostaan.
Monissa kouluissa toimintakulttuuria on jo lähdetty tarkastelemaan nimenomaan ”kiinnittymisen silmälasien” kautta. Koulun johto on tässä avainasemassa, sillä se ohjaa toimintakulttuurin kehittämistä ja luo rakenteet, jotka mahdollistavat yhteisöllisen ja turvallisen arjen. Keskeistä on vuorovaikutuksen tukeminen: vaikka opettajat ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia, osaamista voidaan edelleen syventää. Myös pedagogiikan johtamisella on suuri merkitys. Arjen opetusratkaisut joko tukevat tai heikentävät oppilaiden kiinnittymistä, joten johdon on tärkeää varmistaa, että opetuksessa hyödynnetään selkeitä käytäntöjä, toimivia rutiineja ja osallistavia menetelmiä.
Toimintakulttuuria voidaan kehittää tarkastelemalla yhdessä henkilökunnan kanssa, mitkä rakenteet vahvistavat yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia ja mitkä puolestaan kaipaavat uudistamista. Lisäksi johto on avainasemassa tiedolla johtamisessa: poissaolojen seurannassa, tilanteiden analysoinnissa ja tarkoituksenmukaisten tukitoimien koordinoimisessa. Yhdessä nämä osa-alueet muodostavat perustan toimintakulttuurille, joka tukee oppilaiden kiinnittymistä ja ennaltaehkäisee poissaoloja.
Myös opiskeluhuollolla on tärkeä ja monitasoinen rooli poissaolojen ennaltaehkäisemisessä. He ovat keskeisiä toimijoita erityisesti yhteisöllisessä opiskeluhuoltotyössä, jossa kehitetään ja toteutetaan ennaltaehkäiseviä käytäntöjä. Opiskeluhuollon osallistuminen on arvokasta silloin, kun halutaan vahvistaa yhteisön hyvinvointia, mutta myös silloin kun tarvitaan vahvempia ja yksilöllisempiä tukitoimia. Tilanteen edetessä mukaan voidaan tarvita myös laajempaa verkostoa, kuten sosiaalitoimi, terveydenhuolto tai erikoissairaanhoito huoltajien ja koulun henkilökunnan lisäksi.
Mikä on perheen kanssa tehtävän yhteistyön merkitys?
Perheen kanssa tehtävällä yhteistyöllä on keskeinen merkitys poissaolojen ennaltaehkäisyssä ja vaikeiden tilanteiden ratkaisemisessa. Yhteistyö on tärkeää aloittaa jo silloin, kun suuria ongelmia ei ole vielä näkyvissä. Varhainen ja myönteinen vuorovaikutussuhde luo luottamuksen, jonka varaan myöhemmät keskustelut on helpompi rakentaa, jos huolia myöhemmin ilmenee.
Huoltajien tietoisuutta koulukiinnittymisestä tulee vahvistaa. Heidän on tärkeä ymmärtää ilmiötä ja tietää, miten koulussa puututaan poissaoloihin, mitä ennakoivia toimia tehdään ja millaisia hälytysmerkkejä kannattaa kotona seurata. Varhaisimmat merkit eivät aina näy koulussa, joten huoltajien havainnot ovat usein ratkaisevan tärkeitä oikea-aikaisen tuen käynnistämiseksi.
Kun tilanteet ovat jo vaikeita, yhteistyön merkitys korostuu entisestään. Poissaolot voivat kuormittaa perheitä pitkään, ja ongelmat ovat usein monimutkaisia. Siksi on tärkeää tarkastella tilannetta koko perheen näkökulmasta ja tukea myös vanhemmuutta.
Mitä haluaisit korostaa tästä ilmiöstä puhuttaessa?
Kun puhutaan koulupoissaoloista ja niiden taustalla olevista vaikeista tilanteista, haluan erityisesti korostaa toiveikkuuden merkitystä. Kyse on usein haastavista ja pitkäkestoisista ilmiöistä, joissa sekä oppilas että perhe voivat olla hyvin väsyneitä ja toivo tilanteen muuttumisesta on vähissä. Juuri siksi ammattilaisten tehtävä on pitää yllä ja vahvistaa toivoa – myös silloin, kun tilanteet tuntuvat hankalilta tai edistyminen on hidasta.
Lue lisää koulutuksesta: Kiva kun tulit – kouluun kiinnittyminen ja koulupoissaolot 14.1., 29.1. ja 10.2.2026 webinaari
Lue lisää Valterin oppaasta: Kiva, kun tulit! – Pieni opas koululäsnäolon tueksi ja poissaolojen vähentämiseksi