Yhteisopettajuus on opetusmuoto, jossa kaksi tai useampi opettaja jakaa tasavertaisesti vastuun oppilasryhmän opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Malli muotoutuu jokaisessa koulussa ja opettajatiimissä omiin tarpeisiin sopivaksi. Aiheesta kertovat kasvatustieteen tohtorit, Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Olli-Pekka Malinen sekä Valterin tutkimus- ja kehittämiskoordinaattori Iines Palmu, jotka ovat myös kirjoittaneet yhteisopettajuutta käsittelevän oppaan Niilo Mäki Instituutin Kummi-sarjaan.
Kolme päämallia opetuksen toteuttamiseen
Yhteisopetusta voidaan toteuttaa usealla tavalla. Avustavassa ja täydentävässä opettamisessa toinen opettaja kantaa päävastuun opetuksesta ja toinen tukee sekä täydentää sitä. Esimerkiksi toinen opettaja voi luennoida ja samalla toinen kirjoittaa taululle keskeisiä käsitteitä ja ilmaisuja. Rinnakkain opettamisessa oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, ja kumpikin opettaja vastaa oman ryhmänsä opettamisesta, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pieni ryhmä työskentelee erityisopettajan kanssa erillään muusta luokasta. Tiimiopettamisessa suunnittelu ja opetus toteutetaan yhdessä, ja opettajat voivat joustavasti vaihtaa rooleja kesken oppitunnin. Tässä mallissa yhteinen vastuu oppilaista korostuu erityisen vahvasti.
-Käytännössä yhteisopettajuutta toteutetaan monella tavalla ja laajuudessa. On esimerkiksi yhteisopettajuustiimejä, joissa kaikki tunnit on yhdessä suunniteltu ja yhdessä opetetaan, ja sitten on väliaikaisia yhteisopetusjärjestelyjä, joissa opetetaan yhdessä joitain tunteja silloin tällöin. Myös tiimien kokoonpanot voivat vaihdella, esimerkiksi erityisopettaja-luokanopettajaparista aineenopettajatiimiin tai luokanopettajien muodostamaan tiimiin, Olli-Pekka Malinen kertoo.
Sopivien työtapojen löytäminen helpottuu, kun opettajat tutustuvat toisiinsa, kartoittavat omat opetusfilosofiansa ja käsityksensä hyvästä opetuksesta sekä luovat näiden pohjalta yhteisen toimintatavan, jossa yhdessä opettavien arvomaailmat kohtaavat.
-Yhteisopettajuus voi vaihdella pienistä kokeiluista vaikkapa monialaisen kokonaisuuden suunnitteluun tai jonkin yksittäisen opetusjakson suunnitteluun ja toteutukseen. Pienistä kokeiluista ja yhteistyön harjoittelusta on hyvä lähteä liikkeelle. Yhteistyön tekeminen on usein paljon mukavampaa kuin yksin puurtaminen, Iines Palmu lisää.
Menetelmät tukevat oppimista ja työrauhaa
Yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää erilaisia opetusmenetelmiä monipuolisesti. Strukturointi ja visualisuus on tärkeä osa opetusta ja tarkoittaa rakenteiden tekemistä näkyväksi sekä oppimisympäristön, oppituntien ja yhteistyön järjestämistä siten, että kaikilla on selkeä käsitys toimintaohjeista ja käyttäytymisodotuksista. Työrauhan ylläpitämisessä on tärkeää, että opettajilla on yhtenäiset käyttäytymisodotukset mitä oppilailta odotetaan, ja että nämä odotukset on asetettu selkeästi. Avoin ja jatkuva keskustelu käyttäytymisodotuksista tukee työrauhan säilymistä. Opetuksen eriyttäminen ja joustava ryhmittely mahdollistavat sen, että kaikki oppilaat voivat osallistua opetukseen omien tarpeidensa mukaisesti.
-On hyvä muistaa, että jos oppilaalla ei ole omassa opetusryhmässään kaveria, hän voi löytää sen toisesta ryhmästä. Erityisopetuksen pienryhmän ja yleisopetuksen yhteistyössä syntyy usein vertaiskokemuksia, joita ilman jäisi, ellei yhteistyötä toteutettaisi, Palmu muistuttaa.
Onnistumisen edellytykset ovat johdon tuki sekä yhteinen suunnittelu
Yhteisopettajuuden perusta on opetuksen huolellinen suunnittelu. Yhteisistä toimintatavoista ja pedagogisista menetelmistä sovitaan yhdessä, ja suunnitteluvastuita voidaan jakaa esimerkiksi oppiaineittain tai opintokokonaisuuksittain. Vaikka pedagogiset menetelmät voivat olla pitkälti samoja kuin yksin opetettaessa, yhdessä toimiessa ne voidaan ottaa käyttöön monipuolisemmin ja joustavammin niin, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin oppilaiden yksilöllisiä tarpeita.
Yhteisopettajuuden onnistumista tukevat koulun rakenteet ja johdon tuki ja sitoutuminen. Johdon on tärkeää mahdollistaa opettajien vaikuttaminen yhteisopetuskumppaneiden valintaan, tunnistaa ja tukea henkilöstön ammatillisia vahvuuksia sekä tarjota aikaa yhteissuunnitteluun. Myös monipuolisten yhteisopettajuuden työtapojen käyttöön ohjaaminen ja täydennyskoulutuksen järjestäminen edistävät toimintaa. Kun yhteisopettajuus perustuu luottamukseen, yhteisiin tavoitteisiin ja avoimeen vuorovaikutukseen, se voi merkittävästi rikastuttaa oppimisympäristöä ja parantaa opetuksen laatua.
– Käytännössä yhteisopettajuutta voidaan tukea esimerkiksi lukujärjestyksen rakentamisella niin, että opettajat ovat samaan aikaan koululla ja heille on varattu yhteistä suunnitteluaikaa. Myös opetustilojen olisi hyvä mahdollistaa yhteisopettajuuden toteutus. Tarvitaan myös yhteinen tahtotila, jossa yhteisopettajuutta lähdetään kokeilemaan ja kehittämään. Tämä vaatii paljon avointa kommunikaatiota, koska opettajilla voi olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä on hyvä opettaminen ja oppiminen. Näistä olisi hyvä tiimissä vaihtaa ajatuksia ja sopia, Malinen toteaa.
Useimmiten yhteisopettajuus alkaa innostuneista yksittäisistä opettajista, jotka haluavat tehdä yhteistyötä.
-Jos siitä halutaan tehdä kestävä rakenne, on yhteisopettajuuden periaatteet sisällytettävä koulun toimintakulttuuriin, jossa se on lukuvuositavoitteena ja jossa sen toteutumista seurataan, Palmu täydentää.
Yhteisopettajuus vahvistaa oppimisen tuen toteutusta
Yhteisopettajuus on noussut keskeiseksi keinoksi toteuttaa oppimisen tuen uudistuksessa painotettua ryhmämuotoista tukea, joka on ensisijainen tukimuoto kaikille oppilaille. Uudistuksen taustalla on ajatus oppilaiden yhdenvertaisuudesta ja oikeudesta pysyä omassa opetusryhmässään.
-Yhteisopettajuus on ikään kuin sisäänkirjoitettu oppimisen tuen uudistukseen; kun puhutaan erityisopetuksen opettajan antamasta tuesta muun opetuksen yhteydessä, tulkitsen sen käytännössä viittaavan yhteisopettajuuteen. Erityisopetuksen opettaja tulee yleisopetuksen opettajan työtoveriksi ja tueksi yleisopetuksen ryhmään, Malinen toteaa.
-On hyvä muistaa myös se, että yhteisopettajuus on muutakin kuin se, että erityisopettaja on paikalla luokassa; yhteisopettajuus tarkoittaa hyvin toteutuessaan myös yhteistä suunnittelua, opetusta ja arviointia. Myös esimerkiksi olennaisin tuen muoto eriyttäminen on helpompi toteuttaa, kun on kollega luokassa apuna, kuvailee Palmu.
Tutkimus: Yhteisopettajuus lisää työn mielekkyyttä ja tukee työhyvinvointia
Yhteisopettajuudesta on tehty tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tulokset ovat johdonmukaisia: yhteisopettajuutta säännöllisesti toteuttavat opettajat kokevat sen hyödyttävän sekä oppilaita että heidän omaa työssä jaksamistaan.
-Nostaisin esiin esimerkiksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin viime vuonna julkaiseman laajan raportin, jossa oli paljon yhteisopettajuuteen liittyviä tuloksia. Tutkimuksien tyypillinen tulos sekä Suomesta että maailmalta on se, että ne opettajat, jotka harjoittavat säännöllisesti yhteisopettajuutta, ovat siihen tyytyväisiä ja kokevat, että se lisää työn mielekkyyttä ja tukee työhyvinvointia sekä mahdollistaa ammatillisen kehittymisen kollegoiden työtä seuraamalla ja toinen toiselta oppimalla. Opettajat kokevat, että hankalat asiat tuntuvat vähemmän hankalilta, kun on kollega niitä jakamassa. Myös esimerkiksi aineen hallinta voi olla kokonaisuutena parempaa yhdessä opetettaessa, Malinen tiivistää.
Kokeile rohkeasti yhteisopettajuutta
Malinen haluaa rohkaista opettajia ja koulun johtoa kokeilemaan yhteisopettajuutta osana koulun arkea:
-Yhteisopettajuudesta puhutaan nykyään paljon ja se on työskentelymuotona lisääntynyt viime vuosina. Karvin raportti kuitenkin osoitti, että yhteisopettajuus on vielä melko vähäistä. On yleisempää opettaa yhdessä muutamia tunteja viikossa kuin toteuttaa yhteisopettajuutta kokoaikaisesti. Kokoaikainen yhteisopettajuus on vielä melko harvinaista, ja vielä harvinaisempaa se on yläkoulun ja aineenopettajien puolella.
Myös Palmu näkee tilanteessa mahdollisuuden kehittämiselle:
-Kuten aina muutoksen edessä, on nytkin aika arvioida olemassa olevia työ- ja toimintatapoja ja miettiä, mitä tarvitsisi kehittää. Yhteisopettajuus voisi olla yksi työkalu uuden kehittämisessä, hän kannustaa.
Yhteisopettajuuden hyödyt oppilaille ja opettajille:
- Tukee oppimisen tuen uudistusta: erityisopetus voidaan toteuttaa osana yleisopetusta
- Mahdollistaa eriyttämisen ja yksilöllisen tuen paremmin
- Lisää työn mielekkyyttä ja työhyvinvointia, tarjoaa kollegiaalista oppimista
- Parantaa opetuksen laatua ja monipuolistaa opetusmenetelmiä
Tule mukaan yhteisopettajuutta käsittelevään koulutukseen: Yhteisopettajuus oppimisen ja opetuksen tukena 24.9.2025 webinaari
Karvin raportti: Eriyttäminen ja joustavat opetusjärjestelyt osana oppimisen ja koulunkäynnin tukea perusopetuksessa