Mitä tarkoitetaan itsesäätelytaidoilla? Miten oppilaiden itsesäätelyn kehittymistä voidaan koulussa tehokkaasti tukea? Haastattelimme neuropsykologian erikoispsykologi, PsT Liisa Klenbergiä, joka on tutkinut itsesäätelyä ja siihen liittyviä toiminnanohjauksen taitoja. Klenberg on työskennellyt neuropsykologina lasten ja nuorten parissa yli 20 vuoden ajan ja toimii myös kouluttajana ja työnohjaajana. Lisäksi esittelemme Kummi 19 -julkaisun, jossa esitellään konkreettisia keinoja ja näkökulmia itsesäätelytaitojen tukemiseksi koulussa.
Itsesäätely on toiminnan ja tunteiden säätelyä
Itsesäätelyllä tarkoitetaan oman toiminnan mutta myös ajatusten ja tunteiden säätelyä sekä niiden muokkaamista vastaamaan tilanteen vaatimuksia. Se on tärkeä taito, joka auttaa esimerkiksi säätelemään impulsiivisuutta, keskittymään tavoitteisiin ja sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
”Itsesäätely on sitä, että ihminen pystyy itse muokkaamaan omaa käyttäytymistään sekä mielensisäisiä asioita, kuten ajatteluaan ja tunteitaan. Esimerkiksi, jos jokin tunnekokemus herää, niin siihen pystyy vaikuttamaan esimerkiksi säätelemällä reaktioita, joita tunne herättää. Itsesäätely on ikään kuin vastavoima ulkoiselle säätelylle, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme sekä mielensisäisiin asioihin”, Liisa Klenberg kertoo.
Kehittyessään itsesäätely tuo autonomiaa, mikä tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy itse olemaan ohjaksissa oman toimintansa suhteen. Toisaalta itsesäätelyyn vaikuttaa vahvasti myös toiminnan konteksti eli ympäristö sekä muut tilannetekijät. Ympäristöllä on merkittävä vaikutus itsesäätelyyn, sillä ulkoiset tekijät voivat joko tukea tai heikentää kykyä hallita tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä. Ympäristö voi vaikuttaa itsesäätelyyn esimerkiksi kasvuolosuhteiden, sosiaalisten suhteiden, kulttuurin ja fyysisen ympäristön kautta.
Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidoilla on pitkä kehityskaari; nämä taidot kehittyvät nuoreen aikuisikään saakka.
”Kouluun saapuessaan lapset ovat käyneet voimakasta itsesäätelyn kehittymisen vaihetta läpi. Toisaalta lapset ovat koulua aloittaessaan hyvin erilaisessa kehittymisen vaiheessa itsesäätelyn taitojensa suhteen; toisilla toiminnanohjauksen taidot ovat hyvin hallussa ja he kykenevät esimerkiksi pysäyttämään toimintansa, kuuntelemaan tarkasti ja pitämään tehokkaasti yllä tarkkaavuutta. Osalla lapsista nämä taidot ovat tässä vaiheessa vielä paljolti ulkoisen tuen varassa”, Klenberg toteaa.
Erityinen vaihe itsesäätelyn kehittymisessä liittyy murrosikään, jolloin voi vaikuttaa siltä, että itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidot heikkenisivät. Murrosiässä nuoret ovat erityisen herkkiä sosiaaliselle palautteelle, joka voi virittää aivot sellaiseen tilaan, että toiminnanohjaus tilapäisesti heikkenee.
Opittavissa oleva taito
Klenberg painottaa, että on tärkeää mieltää itsesäätely opittavissa olevaksi taidoksi. Helposti voidaan ajatella, että itsesäätely on oppilaan ominaisuus, jolloin sen kehittäminen voi tuntua lähes mahdottomalta tehtävältä. Itsesäätelyn oppimista voi kuitenkin ajatella kuten muutakin oppimista; uutta taitoa voidaan pilkkoa osiin ja pohtia, mitä tässä pitäisi erityisesti tukea.
”Mielestäni on tärkeää, että pyritään ymmärtämään itsesäätelyn käsitettä ja ilmiötä. Kun ne on ymmärretty, niitä voidaan lähteä palastelemaan ja löydetään taitoja, taitoja, joihin tukitoimia voidaan kohdentaa”, Klenberg toteaa.
Klenbergin mukaan lapsen ja nuoren kanssa kannattaa keskustella itsesäätelyn taitojen opettelemisesta siten, että keskitytään taitojen hankkimisen näkökulmaan:
”Lapselle ja nuorelle on tärkeää sanoittaa, että olet harjoitellut ja oppinut monenlaisia asioita, kuten olet oppinut lukemaan. Samalla tavalla voidaan myös ruveta opettelemaan keskittymisen taitoja. Tavoitteena voisi vaikka olla, että harjoittelet tekemään tehtävää ensin 10 minuutin ajan.”
Itsesäätelyn kehittymiseen tähtääviä muutoksia voidaan tehdä oppimiseen tai ohjaamiseen, tai taitoja voidaan pyrkiä vahvistamaan harjoittelemalla.
”Toiminnanohjauksen taidot vahvistuvat harjoittelemalla, mutta se on hidas tie ja vaatii paljon toistoja. Tällöin herää kysymys, kuinka paljon koulussa voidaan käyttää aikaa harjoitteluun”, Klenberg pohtii.
Klenberg toteaakin, että itsesäätelytaitoja voidaan harjoitella niiden asioiden parissa, joita koulussa muutoinkin tehdään. Voidaan esimerkiksi pohtia, miten tuetaan tarkkaavuuden ylläpitämistä, kun tehdään kirjoittamisen tehtävää. Vastaavasti toiminnan pysäyttämisen taitoa voidaan kehittää antamalla myönteistä palautetta, kun oppilas jaksaa ruokajonossa odottaa omaa vuoroaan.
Itsesäätely vaikuttaa oppimiseen
Itsesäätelytaidot ovat mukana kaikessa oppimisessa, ja mikäli itsesäätely on oppilaalle vaikeaa, se heijastuu vahvasti kaikkeen oppimiseen.
”On hyvä pyrkiä erottelemaan muiden taitojen ja itsesäätelyn taitojen oppimisvaikeudet toisistaan. Jos oppilaalla on esimerkiksi sekä keskittymisen että matematiikan vaikeuksia, tulisi selvittää, liittyykö matematiikan oppimiseen muiden taitojen vaikeuksia”, Klenberg toteaa.
On siis hyödyllistä eritellä ja analysoida taitoja; meneekö esimerkiksi matematiikan tehtävien tekeminen pieleen siksi, että tulee paljon huolimattomuus- ja tarkkaamattomuusvirheitä vai johtuvatko vaikeudet siitä, että peruslaskutoimitukset eivät ole riittävästi automatisoituneet ja vahvistuneet.
”Itsesäätelytaidoilla on merkitystä tiedon omaksumiselle, mutta vielä suurempi merkitys on sillä, miten oppilas saa omaa osaamistaan esiin; jos oppilaalla on itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen vaikeuksia, puhutaan usein myös alisuoriutumisesta. Taitoja siis olisi, mutta niitä on vaikea saada käyttöön”, Klenberg jatkaa.
Opettajalla on tärkeä rooli itsesäätelyn kehittymisessä
Opettaja on tärkeä aikuinen kouluikäiselle lapselle siitäkin syystä, että opettaja on paljon läsnä lapsen arjessa.
”Opettajan rooli on merkityksellinen, koska hän antaa oppilaalle tärkeän mallin. Oppimisesta iso osa tapahtuu mallin antamisen kautta. Monet tukikeinot lähtevät siitä, että aikuiset tarkastelevat ensin omaa toimintaansa; millaisen mallin opettaja antaa jostakin käyttäytymistavasta. Siihen on helppo itse vaikuttaa”, Klenberg toteaa.
Opettaja voi huomioida myös ohjeiden selkeyden sekä palautteen annon tavan, mitkä molemmat vaikuttavat itsesäätelyn onnistumiseen. Itsesäätelyn tukemiseksi voidaan siis tehdä paljon ympäristöä muokkaamalla.
”Voidaan ajatella, että opettajalla on paljon tehtävää itsesäätelyn tukemisessa. Mutta asia voidaan nähdä myös niin, että on paljon vaihtoehtoja siihen, miten vaikuttaa itsesäätelyn kehittymiseen. Ei ole yhtä ainoaa tapaa, vaan on mahdollisuus valita erilaisia keinoja. Hyvin eri tavoin toimivat opettajat voivat tukea oppilaiden itsesäätelyä”, Klenberg tähdentää.
Kummi 19 esittelee konkreettisia keinoja itsesäätelyn tukemiseen koulussa
Kummi 19 – Itsesäätely ja toiminnanohjaus – suunnan, motivaation ja kapasiteetin tukeminen koulussa esittelee tukitoimien järjestämisen mallin, jonka avulla kouluissa saadaan tuettua oppilaiden itsesäätelyä erityisesti käyttäytymisessä ja oppimisessa. Kirjassa kuvattu toimintamalli antaa raamit tukitoimien johdonmukaiselle suunnittelulle, toteuttamiselle ja seurannalle. Tuen muodot on jaettu kirjassa kolmeen askeleeseen, joissa huomio kiinnitetään toisaalta ympäristön muokkaamiseen itsesäätelyä tukevaksi, toisaalta yksilön taitojen tukemiseen.
”Kummi 19 antaa vaihtoehtoja itsesäätelyn tukemisen jäsentämiseksi sekä itsesäätelyn arvioinnin keinoja koulun arkeen. Kummi antaa avaimia siihen, mihin tukea kannattaa missäkin tilanteessa kohdentaa ja esittelee laajasti keinovalikoimaa”, Klenberg kertoo.
Kummi 19 on vahvasti tutkimuspohjainen, eli sen esittelemä tukikeinovalikoima on otettu mukaan tutkimustiedon perusteella. Ennen kaikkea Kummi 19 on työkalu opettajan arkeen:
”Se on jäsennystyökalu, jonka avulla voi analysoida ja palastella itsesäätelyä ilmiönä sellaisiin kokonaisuuksiin, jotka mahdollistavat käytännön tukitoimenpiteitä. Kummi 19 antaa myös itsesäätelyn arviointiin konkreettista jäsennysapua”, Klenberg jatkaa.
Klenberg kertoo, että Kummi 19:n itsesäätelyn jäsentämiseen antama apu voi toimia myös yhteistyön välineenä vanhempien ja oppilaan kanssa.
Itsesäätelyn opettaminen on arkipäiväinen asia
Oppilaiden itsesäätelyn ja keskittymisen pulmista puhutaan nykyään paljon, ja ilmiön ajatellaan vain vahvistuvan kouluissa. Itsesäätelyn opettamisen paineet kouluissa kasvavat; oppilaita tulisi tukea fokusoimaan huomiotaan pitkäkestoisemmin opeteltavaan asiaan sekä ponnistelemaan sellaistenkin asioiden kanssa, jotka eivät ole niin mielenkiintoisia.
Itsesäätelyä voi ajatella opittavissa olevana asiana. Keinoja sen oppimisen tukemiseen on paljon. Klenbergin mukaan itsesäätelyn opettamista ja oppimista kannattaa arkipäiväistää – itsesäätely on oppimisen kannalta tärkeä asia, jota täytyy opiskella, mutta joka on opeteltava asia muiden joukossa.
”Siitä on hyvä lähteä liikkeelle, että pohtii, mitä nyt tämän oppilaan kanssa kannattaisi ottaa itsesäätelyn opettelun fokukseksi tällä kertaa”, Klenberg summaa.
Tutustu julkaisuun KUMMI 19. Itsesäätely ja toiminnanohjaus – suunnan, motivaation ja kapasiteetin tukeminen koulussa osoitteessa koju.nmi.fi.