Tutkimus- ja kehittämistoiminta

Oppimisvaikeudet oppimisen esteenä

Oppimisvaikeuksissa on kysymys ongelmasta, joka koskettaa laajaa osaa väestöstä, ja on myös yksilöön kohdistuvilta vaikutuksiltaan mittava. Oppimisvaikeuksia, joiden taustalla ajatellaan olevan poikkeavuus aivojen toiminnallisessa järjestymisessä, esiintyy arviolta 5-10 prosentilla lapsista. Oppimisvaikeuksien määrittely korostaa, että ne eivät ole seurausta yleisestä kehitysvammaisuudesta, todetuista neurologisista sairauksista tai vammoista tai siitä, että lapsi ei ole saanut riittävän hyvää opetusta. Nämä vaikeudet voivat ilmetä jo varhaislapsuudessa esimerkiksi motorisen koordinaation, kielellisen kehityksen tai hahmottamisen ongelmina. Myöhemmin kouluiässä ne tulevat esiin muun muassa vaikeuksina lukemisen, kirjoittamisen tai laskemisen perustaitojen omaksumisessa. Joillakin lapsilla vaikeudet taas ilmenevät lapsen toimintatyyliin vaikuttavina ja monissa eri tilanteissa haittaavina tarkkaavaisuuden, toiminnan suunnittelun ja ohjauksen vaikeuksina. Huomattavaa on, että myös todetut neurologiset sairaudet (esimerkiksi epilepsia tai CP) ja vammat (esimerkiksi onnettomuuksista seuraavat kallo-aivovammat) ilmenevät usein oppimisvaikeuksina, vaikka nämä lapset muodostavatkin vain pienen osan kaikista niistä, joilla on oppimisvaikeuksia.

Niilo Mäki Instituutissa tehtävän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa niitä aivotoimintojen häiriöihin liittyviä kognitiivisen suorituksen vaikeuksia eli neurokognitiivisia häiriöitä, jotka ovat yhteydessä oppimisvaikeuksien ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Tällaisia ovat erityisesti häiriöt:

  • lukemisessa (dysleksia)
  • kirjoittamisessa (dysgrafia)
  • kielellisissä toiminnoissa (dysfasia)
  • matematiikassa (dyskalkulia)
  • avaruudellisessa hahmottamisessa
  • tarkkaavuudessa ja
  • motoriikassa.

Erityisenä tutkimuskohteena on erilaisilta näyttävien oppimisvaikeuksien päällekkäinen esiintyminen eli komorbiditeetti. Tutkimuksessa pyritään määrittämään niitä neurokognitiivisia mekanismeja, joiden kautta oppimisvaikeudet syntyvät ja jotka tuntemalla niihin voidaan mahdollisimman varhain vaikuttaa. Tässä mielessä keskeinen oppimisvaikeuksien varhaisdiagnostinen tutkimuskohde on varhainen kielenkehitys. Oman alueensa muodostaa kuntoutusmenetelmien ja -teknologian kehittäminen.

Instituutin tutkimus on monitieteistä. Tutkimuksen suunnittelua ovat ohjanneet kokeellisen ja kognitiivisen psykologian sekä psykofysiologian ja psykometriikan perustutkimuksen luoma tietopohja sekä metodit. Niiden yhdistelmistä on oppimisvaikeusalalle saatu uutta näkökulmaa, joka on houkutellut myös ulkomaisia tutkijoita mukaan yhteistyöhön. Viime vuosina on menetelmällisiä lähtökohtia vahvistanut kehityspsykologian tutkijoiden ja erityispedagogien entistä merkittävämpi mukaantulo. Hankkeissa on ollut mukana myös kielitieteen, lapsineurologian ja neurofysiologian sekä erityisliikunnan asiantuntijoita. Sekä kuntoutus- että tutkimusmenetelmiin liittyvissä kysymyksissä on mukana ollut myös tietojenkäsittelytieteiden edustajia kehittämässä esimerkiksi multimedian sovellutuksia


Hankkeet