Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ADHD
Keskeiset piirteet
Tarkkaavuushäiriön keskeiset piirteet ovat tarkkaavuuden vaikeudet, jotka alkavat jo ennen kouluikää, sekä poikkeava yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Diagnoosin saamiseksi oireiden tulee olla vakavia ja pysyviä ja niiden pitää tulla esiin useissa eri tilanteissa. Diagnostinen arviointi tehdään lapsen tai nuoren tutkimisen, vanhempien haastattelun ja muissa tilanteissa (lähinnä päiväkodissa ja koulussa) esiintyvän käyttäytymisen perusteella. Tarkkaavuuden ongelmat, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus voivat liittyä myös muihin lapsuusajan häiriöihin (erityisesti mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä laaja-alaisiin kehityshäiriöihin), mikä on huomioitava oireiden syytä arvioitaessa.
Yleisyys
Arviot tarkkaavuushäiriön yleisyydestä vaihtelevat tutkimuksissa käytettyjen diagnostisten kriteerien mukaan. Tavallisimmin arviot ovat 4–10 prosenttia. Suomalaisissa tutkimuksissa tarkkaavuushäiriötä on ollut kahdeksanvuotiaista pojista 4 prosentilla ja 16–18-vuotiaista pojista 8,4 prosentilla. Tarkkaavuushäiriö on noin kaksi kertaa yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Kehityksellinen kulku
Vanhemmat saattavat muistella, että tarkkaavuushäiriö-diagnoosin saanut lapsi oli jo vauvana levoton ja vähäuninen tai että hänellä oli epäsäännöllinen rytmi. Tarkkaavuushäiriön oireet alkavat aiheuttaa haittaa yleensä jo päivähoitoiässä, ja oireista on usein selvää haittaa myös lapsen koulunkäynnille. Tarkkaamattomuus vaikeuttaa erityisesti tehtävien tekemistä ja motorinen levottomuus ja impulsiivisuus opiskelu- ja muissa ryhmätilanteissa toimimista. Murrosiässä oirekuva usein muuttuu: yliaktiivisuus ja impulsiivisuus lievittyvät mutta tarkkaamattomuus säilyy. Yli puolelle lapsena diagnosoiduista aiheutuu oireista selvää haittaa vielä aikuisinakin. Hoitamaton tarkkaavuushäiriö lisää psykiatristen häiriöiden ja päihteiden käytön riskiä nuoruusiässä ja aikuisuudessa.
Syyt ja riskitekijät
ADHD on neurobiologinen kehityksellinen häiriö, jonka kehittyy perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tarkkaavuushäiriön kehittymisen riskitekijöitä ovat äidin raskauden aikainen alkoholinkäyttö ja tupakointi sekä synnytyksen aikaiset traumat. Ympäristötekijät, erittäin vakavia perushoidon ja turvan puutteita lukuun ottamatta, eivät ilmeisesti aiheuta tarkkaavuushäiriötä.
Yhdessä ilmenevät ongelmat
Lapsilla, joilla on tarkkaavuushäiriö, on usein myös muita kehityksellisiä vaikeuksia, kuten kielen ja motoriikan kehityksen häiriöitä ja oppimisvaikeuksia. Psyykkisistä häiriöistä erityisesti uhmakkuus- ja käytöshäiriötä esiintyy usein lapsilla, joilla on tarkkaavaisuushäiriö. Myös mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisempia kuin muilla lapsilla tai nuorilla. Tarkkaavuushäiriöön liittyy myös tavanomaista suurempi riski päihteiden väärinkäyttöön nuoruusiässä.
Tehokkaiksi tiedetyt tukitoimet
Tehokkaita tukitoimia ovat vanhempien tukeminen strukturoidun vanhempainohjauksen avulla, koulun tukitoimet, joissa tilanteita jäsennetään ja lapselle annetaan palautetta tehostetusti, sekä lääkehoito. Alle kouluikäisillä ja lieväoireisessa tarkkaavuushäiriössä käytetään ensisijaisesti vanhempien tukemista ja koulun tai päiväkodin tukitoimia. Vaikeaoireisessa tarkkaavuushäiriössä voidaan muiden tukitoimien rinnalle lisätä lääkitys. Hyvään hoitoon kuuluu yksilöllisesti laadittu hoitosuunnitelma, jossa otetaan huomioon kaikki lapselle ja perheelle tarjotut, samoin kuin päivähoidossa tai koulussa käytettävät tukitoimet.