Omat työkalut

Navigointi

Ystävät, liikunta ja leivonta tuovat vastapainoa tutkimustyöhön


Kuka olet ja mitä teet Niilo Mäki Instituutissa? AnnaKaija

Olen Anna-Kaija Eloranta ja teen psykologian väitöskirjatutkimustani Niilo Mäki Instituutissa. Aloitin tutkimustyön 2011, ja olen tutkijana hankkeessa, jossa tutkitaan lapsuuden oppimisvaikeuksien yhteyttä myöhempään elämänkulkuun. Tutkimus liittyy Lastentutkimusklinikan aineistoon, ja siinä seurataan tällä hetkellä yli 20-vuotiaita aikuisia, jotka ovat lapsena käyneet Lastentutkimusklinikalla oppimisvaikeustutkimuksissa.

Miten päädyit NMI:in ja millaisia työtehtäviä sinulle kuuluu?

Alun perin päädyin tänne tekemään erityispedagogiikan pro seminaari – tutkielmaa ja sitä kautta myös psykologian Pro gradu – tutkielman, jossa tein pilottitutkimuksen Lastentutkimusklinikan entisistä asiakkaista. Valmistumisen jälkeen olin muutaman vuoden psykologina muualla, ja sitten palasin tänne tekemään väitöskirjatutkimusta. Työnkuvaani kuuluu mm. tiedon kartuttamista perehtymällä aikaisempiin tutkimusjulkaisuihin, tutkimushenkilöiden tapaamista, haastattelua ja tutkimista eli tutkimusaineiston keräämistä, datatiedostojen käsittelemistä ja analysointia, suullisia esityksiä omasta tutkimuksesta esimerkiksi erilaisissa seminaareissa sekä artikkelien kirjoittamista. Olen myös päässyt mukaan kouluttajaksi täydennyskoulutuksiin ja ohjaamaan kandidaatintyön tekijöitä.

Miten oppimisvaikeudet vaikuttavat elämänkulkuun?

Tutkimuksen aineistonkeruu ja analysointi on vielä kesken. Alustavasti on kuitenkin tullut esille, että kyllä oppimisvaikeudet, omassa tutkimuksessani lukivaikeus, vaikuttavat vielä aikuisuudessa osalla tutkittavista. Lukeminen saattaa olla hyvin hidasta, tuottaa hankaluuksia opiskelussa, töissä ja monissa arkiasioissa, sekä vaikuttaa kokemukseen omista kyvyistä ja pärjäämisestä. Osalle on saattanut jäädä ikäviä muistoja kouluajasta sekä lukemiseen liittyvistä tilanteista, ja koulunkäynti on yleensä ollut työläämpää kuin muilla. Mutta haastateltavien kertoman perusteella hyvä tukiverkosto, perhe ja ystävät sekä heiltä saatu tuki auttavat elämässä eteenpäin. Merkittävää on myös se, että oppimisvaikeudesta huolimatta ihminen löytää oman juttunsa ja itselleen sopivan polun vaikka työelämässä, harrastuksissa tai opinnoissa.  Tarkempia tuloksia saadaan ensi vuoden aikana ison rekisteriaineiston ja verrokkiaineiston valmistumisen myötä. Toivottavasti tuloksissa tulee esille tietoa, jonka avulla voidaan tukea lapsia ja nuoria joilla on oppimisvaikeuksia yhä paremmin.

Mistä pidät työssäsi eniten ja mikä on haastavinta?

Eniten tykkään työssäni mahtavasta työyhteisöstä, jossa puhalletaan yhteiseen hiileen. NMI:ssa on työstään innostunutta porukkaa, mikä lisää omaa työintoa. Työkavereilta voi myös aina kysyä apua, joten työhön liittyvien pulmien kanssa ei jää yksin. Itse väitöskirjatyössä on parasta se, että saa perehtyä johonkin todella mielenkiintoiseen asiaan oikein kunnolla ja ottaa siitä selvää. Mukavaa on myös tietynlainen vapaus; vaikka tutkijan työ voi olla hyvinkin kiireistä ja stressaavaa, niin päivänsä saa järjestää melko usein vapaasti. Antoisaa ja innostavaa on myös tämän työn monipuolisuus! Työarjessa NMI:llä ja jatko-opintoihin kuuluvilla kursseilla oppii koko ajan uutta sekä omaan alaan liittyvistä sisällöistä, että myös tutkijantyöhön kuuluvista asioista kuten tilastomenetelmistä. Haastavinta on ehkä työn ja vapaa-ajan erottaminen. Tutkijan työ kulkee helposti mukana ja työasioita voi tehdä muuallakin kuin työpaikalla, eikä työaika rajaudu välttämättä kahdeksasta neljään. Vapaa-ajalla on helposti tunne, että nytkin pitäisi tehdä jotain, jotta tutkimus etenee, saa artikkeleja julkaistuksi ja väitöskirja valmistuu. Jotta stressistä ei tule jatkuvaa, on välillä ihan muistutettava itseään viettämään vapaa-aikaa ja tekemään muita juttuja. Ystävät ja kivat harrastukset auttavat onneksi tässä.

Mitä teet vapaa-ajalla tai lomilla?


Yksi hyvä keino ladata akkuja vapaa-ajalla on liikkuminen ja ulkoileminen. Pieni hikoilu ja hengästyminen aina välillä tuovat ajattelutyöhönkin virtaa. Itselleni juoksulenkkeily on pitkään ollut se omin liikuntamuoto. Juostessa ajatukset selkiytyvät, voi nauttia reitin varrella maisemasta eri vuodenaikoina ja hengitellä raitista ilmaa. Jos en pääse juoksemaan säännöllisesti, lopulta ei oikein enää mikään suju. Talvella yhtä hyvää tekee hiihtäminen. Viime vuosina olen löytänyt myös joogan ja jäänyt siihen vähän koukkuun, vaikka olenkin vasta aloittelija. Myös ihana ystäväpiiri ja läheiset ihmiset ovat tärkeitä: kahvihetki ja hyvä juttelutuokio kaverin kanssa piristävät joskus arjessa pienen loman verran. Nautin myös hyvistä elokuvista, joissa on suhteellisen realistisia ja koskettavia tarinoita ihmisistä. Lisäksi leipominen ja ruoanlaitto on itselleni myös keino latautua. Käsien upottaminen taikinaan on työn vastapainona ihanan konkreettista, ja lopputuloskin tulee aina mukavasti melko pian uunista ulos. En taida olla mikään erityisen hyvä kokki tai leipuri, mutta innokas kokeilemaan reseptejä. Lomilla akut latautuvat kiireettömyyden ja aikatauluttomuuden avulla. Lomalla on myös aikaa keskittyä lukemaan hyviä kirjoja. Matkustaminen on joskus hyvä irtiotto arjesta, ja lomareissuilta jää paljon uusia kokemuksia ja mukavia muistoja reppuun.

Heli Solla, kasvatustieteen maisterivaiheen opiskelija, harjoittelija