Omat työkalut

Navigointi

"Sieltähän avautui ihan mieletön seikkailumetsä"


Haastattelussa Lastentutkimusklinikan vastaava psykologi, psykoterapeutti, PsL Nina Kultti-Lavikainen

Kuka olet ja mitä teet Niilo Mäki Instituutissa?
Olen Nina Kultti-Lavikainen ja työskentelen vastaavana psykologina Lastentutkimusklinikalla. Lastentutkimusklinikkaa ylläpitävät Niilo Mäki Instituutti ja Jyväskylän perheneuvola. Teen töitä lasten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia. Tähän kuuluu sekä oppimisvaikeuksien arviointia että kuntoutusta. Perustehtäväni on lasten suora tukeminen eli lasten ja heidän vanhempiensa kanssa työskentely. Lisäksi työhöni kuuluu Keski-Suomen alueen psykologien ja Lastentutkimusklinikalla käyvien lasten opettajien konsultoimista. Vastaavana psykologina huolehdin myös siitä, että asiakkaat saavat palvelua ja Lastentutkimusklinikalla kaikki asiat sujuvat mahdollisimman hyvin. Lisäksi Niilo Mäki Instituutin työntekijänä koulutan ja olen mukana kehittämässä oppimisvaikeuksien arviointi- ja kuntoutusmenetelmiä.


Kuvaile, minkälainen on tavallinen työpäiväsi Lastentutkimusklinikalla?
Ehkä sillä lailla voisi sanoa, että tyypillinen päiväni sisältää paljon erilaisia ihmiskontakteja. Työpäivän aikana tapaan sekä lapsia että heidän vanhempiaan ja opettajiaan. Lastentutkimusklinikalla tehdään paljon töitä myös työpareina. Asiakaskontaktien lisäksi on tärkeää, että työpäiviin kuuluu työn suunnittelua ja työparin kanssa neuvottelemista. Lastentutkimusklinikka on myös kehittämis- ja opetusklinikka. Täällä käy harjoittelijoita ja pyrimme kehittämään kuntoutusmenetelmiä. Tyypilliset työpäivät ovat siis aika kiireisiä ja tiiviitä. Lastentutkimusklinikalla tehtävä työ eroaakin tutkijan työstä, koska täällä työ on aikataulutettua, nopeatempoista ja yhden päivän aikana tapahtuu paljon.


Minkälaisia lapsia Lastentutkimusklinikalla käy ja mitä kautta he tulevat asiakkaiksi?
Kaikilla lapsilla on oppimisvaikeus, että se on se, minkä vuoksi tänne tullaan. Tämä on oppimisvaikeuksiin erikoistunut klinikka. Lapsilla saattaa myös olla kehityksellisiä vaikeuksia, jotka heijastuvat oppimiseen. Suurin osa Lastentutkimusklinikalle tulevista lapsista on alakouluikäisiä. Meille on pitkä jono, mikä aiheuttaa sen, että 6. luokalla lähetteen saanut ehtii 7. luokalle. Eli meillä on myös joitakin yläkouluikäisiä. Jos ajatellaan oppimisvaikeuksia, niin sen alle mahtuu monentyyppisiä vaikeuksia, kuten lukivaikeutta, matematiikan oppimisvaikeutta, tarkkaavuushäiriöitä, hahmottamisvaikeuksia ja kielellisiä vaikeuksia. Kuntoutussuunnitelma tehdään jokaiselle lapselle yksilöllisesti vastaamaan hänen tarpeitaan.

Lapset tulevat Lastentutkimusklinikalle lähetteellä, jonka on tehnyt psykologi tai lääkäri. Olennaista on, että psykologiset perustutkimukset on tehty ja on todettu, että lapsella on oppimisvaikeus. Kaikilla lapsilla pitää myös olla erityisopetusta, koska meidän kuntoutus ei paikkaa erityisopetusta. Lastentutkimusklinikalle tullaan siis silloin, kun oppimisvaikeus on näkyvissä, mutta riittävää selvyyttä lapsen tilanteeseen ei ole saatu tai kun tuntuu siltä, että koulun tukitoimet eivät riitä. Ennen tukitoimien suunnittelemista on tärkeää ymmärtää, mitä oppimisvaikeuden taustalla on. Suurin osa Lastentutkimusklinikalla käyvistä lapsista onkin tullut, koska halutaan selvyyttä siihen, miten heitä pitäisi tukea. Tällöin puhutaan kuntoutustarpeen arvioinnista.


Mitä haasteita koet työssäsi?
Isoin haaste on jonon kanssa painiminen. Paljon enemmän olisi tarvetta oppimisvaikeuksien arviointiin ja kuntoutukseen kuin mihin tämä meidän pieni työryhmämme, neljä psykologia, pystyy vastaamaan. Jono tuo sellaista, että meistä ei riitä. Me yritetään kuitenkin riittää, minkä vuoksi työ on välillä aika kuormittavaa.


Mikä on parasta Niilo Mäki Instituutissa ja Lastentutkimusklinikalla työskentelemisessä?
Ihan parasta on tehdä töitä Lastentutkimusklinikan ja koko Instituutin porukan kanssa, koska he ovat niin motivoituneita, innostuneita ja innovatiivisia. Hienoa on myös työskennellä juuri tämän kohdeporukan eli lasten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia. Työ heidän parissaan on tärkeää ja palkitsevaa. Opin vähän aikaa sitten sellaisen uuden sanan kuin työnimu, ja ajattelin, että tässä työssä kyllä on sitä työnimua. Siitä huolimatta, että joutuukin välillä painimaan riittämättömyyden tunteen kanssa. Joskus tulen väsyneenä töihin, mutta tämä ilmapiiri ja nämä asiat tempaisevat mukaansa. Niistä syttyy ja niistä nauttii! Se on ihan mieletöntä, kun ajattelee, että olen ollut täällä yli 20 vuotta. Olen tullut Klinikalle aikoinaan harjoitteluun ja muistan kysyneeni silloin eräältä työntekijältä, että eikö tämä työ kyllästytä. Hän vastasi, että ei. Mietin silloin, että ovatko oppimisvaikeudet psykologin työssä aika kapea-alainen ala. Nyt kuitenkin ymmärrän, että ei todellakaan. Sieltähän avautui ihan mieletön seikkailumetsä, johon saa lähteä seikkailemaan. Jokainen lapsi ja jokaisen lapsen tilanne on yksilöllinen. Iso rooli on myös sillä, että saa tehdä asiakastyötä tiedeyhteisössä, jossa uusin tieto ja uudet löydöt ruokkivat intoa.


Miten NMI:n ja Jyväskylän perheneuvolan yhteistyö näkyy työssäsi?
Se ei oikeastaan näy, kun me ollaan se. Me tehdään se eläväksi. Lähtökohtana yhteistyölle oli 1980-luvun puolivälissä tullut ajatus siitä, että tiede ja asiakastyö ovat niin erillään. Päätettiin perustaa Lastentutkimusklinikka, jotta tiede ja asiakastyö pääsisivät kulkemaan käsi kädessä. Se on ollut aivan loistava idea. Nerokas suorastaan! Me olemme tämän tieteen ja asiakastyön avioliiton tulos. Yleensä asiakastyössä ei ole tällaista mahdollisuutta pysyä ajan hermolla ja uuden tiedon äärellä, opiskella ja perehtyä. Täällä me kuitenkin elämme tieteen sisällä, joten emme voi kulkea korvat tukossa ja silmät kiinni. Tällä tavalla uusin tieto siirtyy meille ja elää, kun tapaamme lapsia. Meidän vahva toiveemme ja tavoitteemme on, että tieto, jota saamme lasten tapaamisista ja heidän kanssaan toimimisesta, vastavuoroisesti avaa tietä tutkimukseen. Me olemme kädet savessa ja teemme työtä lasten kouluissa, joten voimme tuoda tutkimukseen tietoa siitä, mitä kentällä tarvitaan ja minkälaisina tutkimushavainnot näyttäytyvät.


Minkälainen on täydellinen kesälomapäiväsi? Vinkkisi lukijoille?
Taidan olla varsin keski-ikäistynyt. Havahduin tähän, kun mietin täydellistä kesäpäivää. Haaveilen siitä, että meillä pystytetään pihalle keinu ja siihen keinuun laitetaan tyynyt. Sitten minä istun keinussa, luen keinussa, nukun keinussa, istun keinussa, luen keinussa ja nukun keinussa. Minä rentoudun. Tämä on minun ajatukseni unelmieni kesäpäivästä. Vinkkini lukijoille on, että keskustele itsesi kanssa ja mieti, mitä sinä toivot kesälomapäivältäsi ja mikä tuo sinulle hyvää mieltä. Tietenkin, jos joku haluaa kokeilla tätä minun juttuani eli keinussa istumista, niin siinä on yksi vinkki. Olen kuitenkin varma, että se ei kaikille käy. Voi myös olla, että sitten, kun olen yhden päivän istunut, lukenut ja maannut keinussa, niin ei se ole enää ehkä minunkaan mielestäni niin täydellistä. Kuitenkin juuri nyt löysin itsestäni tuollaisen toiveen.

Maria Heikkinen
Koulutussuunnittelun harjoittelija, KK