Omat työkalut

Navigointi

Ratkaisut syntyvät perheen, koulun ja Lastentutkimusklinikan yhteistyönä

 
Kuvassa vasemmalta Anna-Kaija, Timo, Sanna, Nina, Johanna, Ulla ja Jenni

Haastattelussa:
Timo Ahonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Lastentutkimusklinikan isä ja kummisetä
Nina Kultti-Lavikainen, Lastentutkimusklinikan vastaava psykologi, PsL, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, psykoterapeutti
Johanna Heinonen, PsL, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi, työnohjaaja STOry
Ulla Leppänen, PsT, psykologi
Sanna Raasakka PsM, psykologi
Anna-Kaija Eloranta, PsM, psykologi

Mistä Lastentutkimusklinikka on saanut alkunsa ja millaista sen toiminta on nykypäivänä?

Lastentutkimusklinikan juuret ovat 1980-luvun Keski-Suomen perheneuvolassa. Siihen aikaan varsinaista koulupsykologiverkostoa ei ollut, joten lasten oppimisvaikeuksien arviointi oli perheneuvoloiden vastuulla, joissa perheterapia korostui keskeisenä työmuotona. 
Tästä tuli vähän ristiriitainen olo siitä että, vastaavatko käytännön työn menetelmät todella koko asiakaskunnan tarpeita, professori Timo Ahonen kertoo. Näin syntyi Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen oheen perheneuvolan kanssa yhteistyössä toimiva Lastentutkimusklinikka. Klinikan keskeisimpinä tavoitteina olivat kliinisen työn yhdistäminen alan tutkimukseen, oppimisvaikeuksien arvioimisen näkökulmien laajentaminen, sekä alkeellisten tutkimus – ja arviointimenetelmien kehittäminen systemaattisemmiksi ja tehokkaimmiksi.  Vuosien saatossa sekä erilaiset kuntoutusryhmät (Aikamatkalla, Maltti ym.), että asiakasmäärät ovat lisääntyneet, ja yksi osa-aikainen psykologi on vaihtunut neljään kokopäiväiseen. Vaikka kehitystä on tapahtunut paljon,
– Monet alkuaikojen toimintakäytännöt ja periaatteet näkyvät edelleen klinikan arjessa, kuten kolmen tunnin tapaamiset lasten arvioinnissa ja vierailut asiakkaiden kouluilla, Lastentutkimusklinikan vastaava psykologi Nina Kultti-Lavikainen toteaa.

Nykyään lapset tulevat Lastentutkimusklinikalle pääasiassa koulupsykologin lähetteellä. Jonotusaika on noin 10 kuukautta. Sen aikana lapsen oppimisen tueksi toteutetaan tehostettua tukea koulussa. Niiden toimivuutta ja vaikutuksia tarkastellaan tarvittaessa jonokonsultaatiossa noin 3-6 kuukauden jonotusajan jälkeen.
Kaikkien lasten tilanne arvioidaan, eikä vain oteta kuntoutukseen, Nina kertoo.
Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, että asiaa työstetään kyllä myös ennen klinikalle pääsyä, eikä vain odoteta jonossa tyhjän panttina,
psykologi Ulla Leppänen toteaa. Klinikalla toiminta keskittyy erilaisten tutkimusten ja harjoitteiden tekemiseen lasten kanssa. Keskeisimpänä tavoitteena on pohtia ”miksi tämä lapsi ei opi” ja suunnitella kuntouttavat tukitoimet sen mukaisesti. Kuntoutustapaamisia on myös erilaisia; yksilöstä ryhmiin. Näiden lisäksi toimintaan kuuluu myös opettajien ja vanhempien kanssa pidetyt palaverit.

Millaisia asiakkaita Lastentutkimusklinikalla on ja mistä he tulevat?

Lähete Lastentutkimusklinikalle tulee useimmiten koulupsykologilta, jolle asiakkaat myös lopulta palautuvat. Lastentutkimusklinikka vastaa erityisesti kapea-alaisista ja vaikea-asteisista oppimisvaikeuksista.  
– Viimeaikoina ongelmaksi on noussut se, että koulun arjessa tapahtuneiden resurssien leikkausten vuoksi klinikan asiakasmäärä on kasvanut. Resurssit tahtovat loppua kesken, kun kaikille pitäisi kuitenkin jostain se tuki saada
, Nina kertoo.

Millaisia yhteistyökumppaneita Lastentutkimusklinikalla on?

Jo lastentutkimusklinikan alkuaikoina oli paljon yhteistyötä alan kotimaisten ja ulkomaisten huippututkijoiden kanssa. Toiminta ja sen jatkuva kehittäminen on vielä nykyisinkin erittäin riippuvaista oppimisvaikeuksien uusista tutkimuksista ja tiedon jatkuvasta päivittämisestä.
Vaikea luetella nimeltä, keitä ne tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat, mutta kyllä sen huomaisi nopeasti klinikan arjessa, jos ne suhteet tieteelliseen tutkimukseen katkeaisivat, psykologi Johanna Heinonen pohtii.

Ovatko Lastentutkimusklinikan asiakaskunnan tarpeet muuttuneet vuosien kuluessa?

– Ei ne oikeastaan ole muuttuneet. Hätä on edelleen suuri ja ymmärrystä, sekä tukea tarvitaan, Nina kertoo. Menetelmien kehittymisen ja tutkimustiedon lisääntymisen johdosta oppimisvaikeuksiin liittyviä asioita kuitenkin ymmärretään ja huomataan aiempaa paremmin.
– Tulee vähän sellainen harhakuva, että vaikeuksien määrä olisi jotenkin lisääntynyt
, Johanna sanoo. Tiedon lisääntymisen lisäksi myös näkökulmat ja asioiden tarkastelutasot ovat muuttuneet alkuaikojen kognitiivisesta käsityksestä entistä laajemmiksi.
Pitää huomioida myös taitojen, motivaation ja tunteiden vaikutukset oppimisprosessiin. Jos asiaa katsotaan vain yhdestä näkökulmasta, niin eihän siitä saa oikeaa ymmärrystä, Timo painottaa. Erityisesti lapsen kuulemiseen ja lapsen omaan kokemukseen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota.

Mitkä ovat Lastentutkimusklinikan keskeisimmät päämäärät ja tavoitteet?

– Kyllä se varmaan on syrjäytymisen ehkäiseminen lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia, Johanna toteaa. Kuntoutuksen tavoitteena ei siis aina ole oppimisvaikeuden poistaminen, vaan myös hyväksyminen ja keinojen löytäminen haasteen kanssa elämiseen, jotta opinnot ja arki sujuisivat paremmin. Myös lapsen itsetunnon kasvattaminen on tavoitteiden keskiössä. Yksi klinikan keskeinen tavoite on muuttaa lasten negatiivisia mielikuvia ja tuntemuksia oppimisesta ja itsestään oppijana.
– Tärkeää on lapsen tunne siitä, että joku ymmärtää ja tukee häntä,
Nina kertoo. 

Lastentutkimusklinikalla on keskitytty viimeaikoina erityisesti vanhemmille ja kouluille tarjottavan tuen kehittämiseen.
Alusta asti ajatuksena on ollut, että ratkaisut syntyvät perheen, koulun ja Lastentutkimusklinikan yhteistyönä
, Timo toteaa.
– Kyllähän se, että heti alussa lähetetään kyselylomakkeet koululle, kertoo siitä, että arvostamme opettajan arviota tilanteesta, vaikka ensin tapaammekin vain perhettä, Ulla huomauttaa. 

Millaisia projekteja ja tutkimuksia Lastentutkimusklinikalla toteutetaan tällä hetkellä?

Lastentutkimusklinikan hankkeet vaihtelevat Niilo Mäki Instituutin hankkeiden ja rahoitusten saamisen mukaan. Tällä hetkellä on käynnissä muun muassa ”Kielellisten taitojen ja lukemisen tukeminen”-hanke, joka on Niilo Mäki Instituutin tutkimushanke. Klinikka on hakenut rahoitusta myös Jyväskylän kaupungin Tarmo – hankkeelle, joka keskittyy lasten, joilla on neuropsykiatrinen häiriö, tukemiseen kouluissa. 
– Sitten pidämme myös koulutuksia, joihin mennään kliinisen äänen kanssa, joten sitäkin kautta kokemukset ja kehitetyt työtavat välittyvät kentälle, Johanna huomauttaa.

 Ja käynnissä on myös seurantatutkimus, jossa tutkitaan, mitä klinikalla aikoinaan lapsena käyneille aikuisille nykyään kuuluu, kertoo psykologi Anna-Kaija Eloranta.  (Katso laatikko jutun lopussa).

Mitkä ovat Lastentutkimusklinikan tulevaisuuden tutkimuskohteet? Mikä oppimisvaikeuksien saralla on nyt ajankohtaista?

Tulevaisuuden tutkimuskohteet tulevat painottumaan esimerkiksi laajentuneen oppimiskäsityksen teemoihin. Muun muassa erilaiset metataidot, eli opiskelua edistävät taidot, kuten oppimisstrategiat ja oman ajattelun tehostaminen ovat tällä hetkellä oppimistutkimusten keskiössä. Kliinisestä näkökulmasta katsottuna polttolasin alla ovat puolestaan lapset, joilla on neuropsykiatrisia vaikeuksia.
– Kannattaa varjella lastentutkimusklinikan perusideaan kuuluvaa kliinisen työn ja tutkimuksen välistä tiukkaa sidettä,
Timo painottaa.

Millaisia asioita on tärkeää huomioida oppimisvaikeuksista puhuttaessa tai niitä arvioitaessa?

Oppimisvaikeuksien kanssa tulisi huomioida, että se on tuettavissa oleva vaikeus, eikä lapsen koko persoonallisuutta määrittävä ominaisuus.
Joskus lapsi tulee tänne ja sanoo, että on tyhmä, Nina kertoo.
Pitää kertoa, että sille on olemassa jokin syy, ettei opi, Johanna jatkaa.
Eikä se syy ole siis se, että lapsi olisi tyhmä, Nina painottaa. On tärkeää huomioida, etteivät kaikki koulunkäynnin pulmat ole oppimisen vaikeuksia, vaan monet ympäristön muut tekijät saattavat myös aiheuttaa vaikeuksia oppimiseen.

Miten oppimisvaikeuksista lasta tulisi tukea, jotta hänen koulunkäyntinsä ja opintopolkunsa turvautuisi? Käytännön vinkkejä lukijoille!

- Tätähän me täällä klinikalla pohditaan joka päivä, Johanna toteaa. Tukimenetelmät ovat aina yksilöllisiä ja jokainen tilanne tulee arvioida tapauskohtaisesti. Koulunkäynnin turvaamiseksi on tärkeää huomioida jokaisen lapsen yksityiset tarpeet ja ympäristötekijät;
- Lapsen tapauskohtainen huomioiminen on tuen tarjoamisessa avainasemassa, Ulla painottaa.

Mitä klinikan entisille asiakkaille kuuluu aikuisena?

”Oppimisvaikeuksien pysyvyys ja niiden yhteys aikuisuuden elämänkulkuun” –hankkeessa tutkitaan 20-40-vuotiaita aikuisia, jotka ovat lapsena käyneet Lastentutkimusklinikalla oppimisvaikeustutkimuksissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten nämä yhteensä 517 aikuista ovat kouluttautuneet, työllistyneet ja minkälaisia yhteiskunnan palveluita he ovat tähän mennessä tarvinneet. Näihin asioihin liittyvää tietoa henkilöistä saadaan nimettömänä Kelan ja Tilastokeskuksen ylläpitämistä rekistereistä. Lisäksi hankkeessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten lapsuudessa todettu oppimisvaikeus näkyy aikuisuudessa ja miten oppimisvaikeustaustaiset ihmiset itse kokevat vaikeutensa. Tätä varten on tavattu noin 50 sellaista klinikan entistä asiakasta, joilla on taustallaan lukivaikeus: heitä on haastateltu ja heitä on pyydetty tekemään erilaisia testejä ja kyselylomakkeita. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut, mistä esimerkiksi hyvinvointiin tai lähipiirin tukeen liittyvistä seikoista tutkimushenkilöt ovat kokeneet saavansa tukea ja mitkä asiat ovat heille olleet tärkeitä.

Kela rahoittaa tutkimushanketta vuosien 2014-2016 ajan. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Tuija Aro, Vesa Närhi ja Timo Ahonen. Anna-Kaija Eloranta tekee hankkeessa väitöstutkimustaan. Tutkimuksessa tehdään myös lisensiaatintyö, kolme pro gradu –tutkielmaa ja kandidaatintyö. Aineiston keräämisessä ja analysoimisessa mukana on tutkimusavustajia.

Tutkimuksen tuloksista saadaan tietoa vuoden 2016 aikana.

 

Iina Savolainen, KK, harjoittelija