Navigointi

Matkoja maailman ympäri

 

Haastateltavana: Heikki Lyytinen, emeritus professori     Heikki Lyytinen    

Kerro itsestäsi, kuka olet?                                                                 

Olen Heikki Lyytinen emeritus professori Jyväskylän yliopiston Agora Centerissä. Toimin Unesco -professorina hankkeessa, jonka tavoitteena on maailman lasten lukutaidon edistäminen. Se, että saan soveltaa psykologian asiantuntemustani maailman lasten lukutaidon oppimisen tukemisessa, on minulle unelmien täyttymys.

Mitä eri kouluja olet käynyt?

Synnyin Kuopiossa. Siellä kävin kansakoulun sekä Lyseon lukion. Olin myös vuoden verran Helsingissä teknisessä korkeakoulussa. Mutta pääasiassa olen ollut Jyväskylän yliopistossa jo vuodesta 1965.

Mikä oli lempiaineesi koulussa?

Jo kouluajoista lähtien olen pitänyt psykologiaa kiinnostavimpana kouluaineena. Myös muut koulun oppiaineet olivat mielestäni kiinnostavia, mutta matikasta en ollut erityisen kiinnostunut. Pidän matematiikan opiskelua kuitenkin tärkeänä, sillä esimerkiksi psykologian opinnot vaativat hyvää ymmärrystä tilastotieteistä.

Mitä harrastit kouluikäisenä? Minkälaisia harrastuksia sinulla nykyään on?

Olin intohimoinen valokuvaaja kouluiässä. Nykyäänkin harrastan kuvausta, mutta en enää siinä määrin kuin ennen. Muut harrastukseni liittyivät tavalla tai toisella lukemiseen, mm. maailman laatulehtien lukemiseen kun se nykyisin on tullut niin helpoksi netin kautta.

Miksi halusit tulla isona?

Suurin piirtein siksi, mikä minusta sitten tuli. Aika varhaisessa vaiheessa tiesin, mitä haluan tehdä. Siitä asti, kun psykologian sisältöjä on voinut koulussa opiskella, se on ollut minulle yksiselitteinen valinta. Mikään muu ammatti ei ole käynyt ainakaan vakavasti mielessä.

Miten pääsit opiskelemaan psykologiaa?

Psykologia oli jo siihen aikaan yksi vaikeimpia aloja päästä opiskelemaan, kuten on tänäkin päivänä. Harrastin kuitenkin psykologiaa niin paljon jo etukäteen, että opiskelupaikan saaminen ei ollut minulle suuri ongelma.

Millaista työtä teet nykyisin, mitä kuuluu työkuvaasi?

Työni on pääsääntöisesti maailman kiertämistä niissä maissa, joissa lukutaidon oppimisessa on vielä paljon haasteita. Ohjaan paljon jatko-opiskelijoita eri maissa, mikä tuottaa paikallista osaamista lukutaidon edistämiseen ja sitä tukeviin hankkeisiin. Esimerkiksi Afrikassa väitöskirjaa tekevät opiskelijani tutkivat lukutaidon oppimisen tukemista. Väitöskirjaa viimeisteltäessä on hyvä, että ohjaaja on lähellä. Tällä hetkellä minulla on puolisenkymmentä afrikkalaista jatko-opiskelijaa täällä Suomessa ohjattavana tämän teeman kysymyksissä. Olen ollut myös Afrikassa paikanpäällä auttamassa ohjauksessa ja muun muassa  Sambiassa onnistuimme saamaan paikallisen yliopiston rehtorin mukaan opiskelijoiden ohjaukseen. Tästä oli hyötyä myös lukemisen tukemiseen keskittyvän Afrikka-keskuksen (Center for the Promotion of Literacy in Sub-Saharan Africa, CAPOLSA) perustamisessa, jota ylläpitävät nyt paikalliset meille väitelleet.

Mikä on ollut mieleenpainuvin työprojektisi vuosien varrella?

Mieleenpainuvin työprojekti on ollut tämä viimeisin työni tutkitusti tehokkaan lukutaidon opetuksen maailmanlaajuisen edistämisen parissa.  Esimerkiksi kiinalaisten lasten lukutaidon edistämisessä on todella mielenkiintoisia haasteita. Hyvin monenlaista yllättävää tulee eteen, mitä en kuvitellut tutkijana kohtaavani. On kiinnostavaa päästä kurkistamaan myös vähän psykologian kentän ulkopuolelle ja oppimaan eri kulttuureista.

Missä näet Niilo Mäki Instituutin 10 vuoden päästä?

Tämä onkin äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Olemme mielestäni päässeet pitkälle siinä, mistä alkuaan lähdimme liikkeelle eli suomalaisten oppimisvaikeuslasten auttamisessa. Nyt meillä olisi valmiuksia auttaa muitakin kuin suomalaisia lapsia, jos vain siihen saisi hankittua tarvittavan rahoituksen. Olennainen tulevaisuuden suuntaus - digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen - vahvistaa NMI:n mahdollisuutta tarjota erityisosaamistaan suomalaislapsille riippumatta asuinpaikasta oppimista koskevissa ongelmissaan.  Niissä paras apu tulee siitä, että lapset saadaan pidettyä kiinnostuneina harjoittelemaan taitojaan, joissa on parantamisen tarvetta. Digitaalisia oppimisympäristöjä voidaan kehittää tehokkaiksi taitojen kehittäjiksi samalla kun ne ovat viihdyttäviä. Näin oppija saadaan motivoiduksi toimimaan niiden äärellä riittävän pitkään tavoiteltujen taitojen saavuttamiseksi.

Miten vietät vapaa-aikaa? Mitä suosittelet lukijoille?

Vietän vapaa-aikaani lukemalla maailman lehtiä. Lukemista suosittelen myös muillekin tämän uutiskirjeen lukijoille. Toivoisin, että Suomessa ajattelisimme myös maailman tulevaisuutta ja tekisimme parhaamme lasten auttamiseksi siellä missä he ovat avun tarpeessa. Suomi voisi auttaa esimerkiksi afrikkalaisia luomaan itselleen samanlaiset olot, kun meillä on vuosikymmenen saatossa saatu aikaiseksi. Yksi Sambian maaseudulla syntynyt jatko-opiskelija kertoi minulle, että hänellä oli 30 km:n matka kouluun, jonka hän juoksi edestakaisin joka päivä. Kukaan heidän lähiseudullaan ei osannut lukea. Mahdollisesti tänäkin päivänä suuressa osassa Afrikan maaseutua on tämäntapaisia tilanteita. Äitini kertoi, että noin 100 vuotta sitten, kun Suomi oli koulujen saatavuuden suhteen lähes samassa tilanteessa missä Afrikan maaseutu on nyt, hän kertoi kävelleensä 5 kilometriä kahdesti päivittäin pitkän, poluttoman metsän poikki käydäkseen koulua.

Mielestäni meidän kaikkien tulisi auttaa lapsia, jotka ovat avun tarpeessa oppimisessaan. Oppiminen luo perustan hyvälle elämälle.

 Sadia Akhtar, liiketalouden perustutkinnon opiskelija, harjoittelija