Omat työkalut

Navigointi

Lukivaikeuden kanssa pärjää aikuisena, jos saa tukea nuorena – tuoreen seurantatutkimuksen tuloksia

 

Lapsuudessa todettu lukivaikeus on sitkeä haitta, joka voi olla riski vaikeuksille kouluttautumisessa, työttömyydelle ja mielenterveysongelmille aikuisena. Lukivaikeus ei kuitenkaan suoraan heijastu aikuisikään: suurin osa lukivaikeustaustaisista aikuisista pärjää hyvin elämässään. Jos lukivaikeus lieventyy ajan myötä ja jos nuoruusiässä saa tukea lähiympäristöltään, riski aikuisiän ongelmiin pienenee selvästi. Tämä käy ilmi tuoreen seurantatutkimuksen tuloksista, jossa tarkasteltiin lapsuudessa oppimisvaikeustutkimuksessa käyneiden, 20-40-vuotiaiden aikuisten tämänhetkistä lukutaitoa, muita kognitiivisia ja akateemisia taitoja, elämäntilannetta ja psyykkistä hyvinvointia.

Lukivaikeus lieventyy yli puolella aikuisikään mennessä – merkitystä työllistymiselle ja mielenterveydelle

Tutkimuksessa havaittiin, että jopa 60 prosentilla lukivaikeustaustaisista aikuisista lukutaito oli sujuvoitunut niin, ettei lukivaikeuden kriteeri enää täyttynyt. Lukivaikeustausta näkyi kouluttautumisessa riippumatta siitä, oliko lukutaito sujuvoitunut vai ei: lukivaikeustaustaisten ryhmässä oli enemmän ammattikoulun käyneitä ja vähemmän ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneita kuin verrokkiryhmässä. Lukutaidon sujuvoitumisella eli lapsuuden lukivaikeuden lieventymisellä oli kuitenkin merkitystä sekä työllistymiselle että aikuisiän psyykkiselle hyvinvoinnille. Henkilöt, joiden lukivaikeus oli lieventynyt aikuisikään mennessä, olivat työllistyneet muita lukivaikeustaustaisia paremmin. Parempi aikuisiän lukusujuvuus oli myös yhteydessä vahvempaan itsetuntoon ja sosiaaliseen toimintakykyyn sekä myönteisempään mielialaan.

Nopea sarjallinen nimeäminen ennustaa lukivaikeuden lieventymistä

Lapsuuden lukivaikeustausta näkyi useissa lukemiseen liittyvissä taidoissa: työmuisti, fonologiset eli äänteiden erottelun taidot ja tiedon prosessoinnin nopeus olivat kaikilla lukivaikeustaustaisilla heikompia kuin verrokkiaikuisilla, joilla ei ollut todettua lukivaikeutta. Nopean sarjallisen nimeämisen taito sen sijaan näytti olevan selvästi yhteydessä siihen, miten lukivaikeus ajan myötä kehittyy. Ne aikuiset, joiden lukivaikeus oli lieventynyt aikuisuuteen mennessä, olivat nopeampia kirjainten ja numeroiden nimeämisessä sekä lapsena että aikuisena kuin ne, joiden lukivaikeus oli vielä aikuisena vaikea. Nopean nimeämisen taito lapsena ennusti lukivaikeuden lieventymistä merkitsevästi. Sen ohella myös lapsuuden lukivaikeuden vaikeusasteella oli merkitystä lukutaidon sujuvoitumiselle: lievempi lukivaikeus lapsena ennusti taidon sujuvoitumista aikuisikään mennessä.  

Nuoruudessa koetulla tuella on merkitystä lukivaikeuden lieventymiseen

Lukivaikeuden lieventymistä aikuisikään mennessä ennusti nopean nimeämisen ja lukivaikeuden asteen ohella myös se, kuinka paljon tukea henkilö itse oli kokenut saaneensa nuorena: ne aikuiset, joiden lukivaikeus oli lieventynyt, olivat todennäköisemmin kokeneet saaneensa tukea useilta eri henkilöiltä lähiympäristössään kuin ne, joiden lukivaikeus oli vielä aikuisena selvästi näkyvissä. Sillä, minkälaista koettu tuki oli ollut, ei ollut merkitystä: esimerkiksi erityisopetus sinänsä ei suoraan ennustanut lukivaikeuden lieventymistä.

Nuoren monipuolinen tukeminen on tärkeää

Seurantatutkimuksen tulokset osoittavat, että varsin monet tekijät elämän varrella voivat vaikuttaa siihen, miten lukivaikeus heijastuu aikuisikään. Toisaalta lukivaikeus voi vaikuttaa aikuiselämään monella tapaa, etenkin jos se jatkuu sitkeänä. Tulosten mukaan lukivaikeuden kuntouttaminen ja taitojen harjoittaminen siis kannattaa, koska lukutaidon vahvistumisella on myönteistä vaikutusta aikuisiässä asti. Myös lapsen ja nuoren monipuolisella psyykkisellä tukemisella on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia. On ensiarvoisen tärkeää, että nuorten lieviinkin vaikeuksiin puututtaisiin ajoissa. Oppimisvaikeustaustaisia nuoria pitäisi tukea entistä paremmin toisen asteen opinnoissaan. Myös nuoren mielenterveyden ongelmat, esimerkiksi masentuneisuus tai ahdistuneisuus, tulisi pyrkiä huomaamaan mahdollisimman varhain.

Tuen eri muotojen ei tarvitse rajoittua oppilaitosten opettajiin. Myös muu koulun henkilökunta, sosiaalitoimen henkilöstö, harrastustoiminnan vetäjät ja perhe voivat yhdessä vaikuttaa lukivaikeustaustaisen nuoren taitoihin ja hyvinvointiin ja luoda kannustavan ja hyväksyvän ilmapiirin.

Tähän seurantatutkimukseen osallistui 48 aikuista, joilla oli todettu lukivaikeus lapsena Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän perheneuvolan yhteydessä toimivalla, oppimisvaikeuksien arvioimiseen ja kuntoutukseen erikoistuneella Lastentutkimusklinikalla. Tutkimukseen osallistui myös 37 verrokkiaikuista, jotka eivät olleet käynet oppimisvaikeustutkimuksissa ja joilla ei ollut lukivaikeustaustaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin lapsuuden oppimisvaikeustutkimusten tietoja sekä aikuisten yksilötutkimuksia ja haastatteluja.

Tutkimushankkeessa ovat mukana tohtorikoulutettava Anna-Kaija Eloranta, yliopistonlehtori Tuija Aro, yliopistotutkija Vesa Närhi, yliopistonlehtori Kenneth Eklund ja emeritusprofessori Timo Ahonen sekä useita tutkimusavustajia. Muita tutkimustuloksia on julkaistu Journal of Learning Disabilities -lehdessä sekä Kelan rahoitusta saaneiden tutkimusten loppuraportissa.

 

Lähteet:

Eloranta, A-K, Närhi, V.M., Eklund, K.M., Ahonen, T.P.S., & Aro, T. I. (2018). Resolving reading disability – Childhood predictors and adult-age outcomes. Dyslexia. 2018; 1-18. https://doi.org/10.1002/dys.1605

Eloranta, A-K, Närhi, V. M., Ahonen, T. P. S., & Aro, T. I. Does childhood reading disability or its continuance into adulthood underlie problems in adult-age psychosocial well-being? A follow-up study. (hyväksytty julkaistavaksi Scientific Studies of Reading –lehdessä 15.12.2018; painossa)