Omat työkalut

Navigointi

Esittelyssä tutkiva ja rokkaava professori Timo Ahonen


Psykologian professori Timo Ahosta kiinnostaa oppimisvaikeuksien tutkiminen ja lukemaan oppimisen kehitystyö Afrikassa. Vapaa-ajalla hän nauttii rumpujen soitosta Rock-bändissä.

Kuka olet?
Olen Timo Ahonen ja toimin kehityspsykologian professorina Jyväskylän yliopistossa.

Miten olet päätynyt kyseiseen työhön?
Aiemmin olen työskennellyt kliinisenä psykologina perheneuvolassa ja sittemmin kouluttautunut myös kliiniseksi neuropsykologiksi. Tämän jälkeen päädyin tutkijan uralle, mikä johti Niilo Mäki Instituuttiin (NMI) siten, että Jyväskylän perheneuvolassa työskennellessä olin perustamassa psykologian laitokselle lasten oppimisvaikeuksien klinikkaa, jonka ympärille Niilo Mäki -instituutti muodostui. Nykyään kyseisellä oppimisvaikeuksien klinikalla on ikää jo 30 vuotta ja Niilo Mäki Instituutilla 25 vuotta.

Miten Niilo Mäki Instituutin toiminta on muuttunut 25 vuoden aikana?
Niilo Mäki Instituutin perustamisen aikaan taustalla oli siihen aikaan uusi ajatus, jossa yhdistettäisiin eri tieteenalojen tutkimusta oppimisvaikeuksien ymmärtämiseksi. Tämän jälkeen toiminta on laajentunut Jyväskylästä ja valtakunnallinen tunnettavuus on kasvanut. Alkuaikojen kehittämishankkeet, joiden sivussa tehtiin väitöskirjoja, ovat sittemmin muuttuneet Suomen Akatemian kunnianhimoisiksi ja kansainvälisesti merkittäväksi tutkimuksiksi. Lisäksi tutkimusten ohessa tehdyt oppimateriaalit, julkaisut ja koulutukset ovat tulleet toimintaan mukaan.

Minkälaisten työtehtävien parissa työskentelet Niilo Mäki Instituutissa?
Aluksi toiminta keskittyi instituutin luomiseen ja erilaisten rahoituslähteiden etsimiseen. Lisäksi olin mukana kliinisessä toiminnassa. Sen jälkeen erilaiset tutkimushankkeet ovat vieneet minua vuosien kuluessa eteenpäin. Vuosien saatossa on tullut myös ohjattua yli toistakymmentä Niilo Mäki Instituutin toiminnassa mukana ollutta jatko-opiskelijaa niin psykologiasta kuin erityispedagogiikastakin. Tämä on ollut mieleistä, sillä Niilo Mäki Instituutti on tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää tohtoriopinnot ja ammatillisen osaamisen kehittämisen klinikalla. Eräänlainen haave ja tavoite oli juuri yhdistää käytännön työ ja yliopiston päätehtävänä ollut tieteen ja tutkimuksen tekeminen siten, että kaikki osapuolet hyötyvät.

Minkälaisena näet NMI tulevaisuudessa?
Toivon mukaan tällaiselle instituutiolle on edelleen tilausta ja yhteistyö yliopistojen kanssa säilyy sekä verkottuminen kansainvälisesti lisääntyy.

Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?
Hyvin kokouspainotteinen, valitettavasti. Toisaalta parhaimmillaan kokoukset voivat olla ideoivia ja eteenpäin suuntautuvia hetkiä, joissa pääsee vaikuttamaan asioihin.

Mistä asioista pidät työssäsi?
Minua kiinnostaa oppimisvaikeuksien tutkiminen, erityisesti neuropsykologisesta näkökulmasta. Voisi sanoa, että taustalla on ”halu selvittää miksi joidenkin asioiden oppiminen on joillekin niin hankalaa, kun toiset oppii sen helposti”. Aluksi olin kiinnostunut enemmän kognitiivisista ongelmista oppimisvaikeuksien taustalla. Nyttemmin tutkimushankkeissani näkyy enemmän myös motivaatioon ja emootioihin liittyvät tekijät sekä se, miten ne vaikuttavat oppimistilanteissa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ja iloinen siitä, että olen nähnyt ja kokenut asioita monella tasolla. Olen tehnyt psykologin hommia käytännössä, minkä lisäksi yliopistossa opiskelu, työskentely opettajana, tutkijana, professorina, laitoksen johtajana, dekaanina ja hallituksen jäsenenä on ollut mielenkiintoista, sillä käsitys asioista ja vaatimuksista ovat vaihtuneet eri tasolla. Tällä hetkellä pidän tärkeänä sitä, että opiskelijat voivat hyvin ja innostuvat opiskelusta sekä voivat ylpeänä myöhemmin sanoa ”mä oon valmistunut Jyväskylän yliopistosta tai työskennellyt NMI:ssä”.

Mitä haasteita koet työssäsi ja mitkä ovat vinkkisi kohdata haasteita?
Suurimmat haasteet liittyvät ajankäyttöön, tehokkuuden vaatimuksiin ja tasapainoiluun eri toimien kanssa. Esimerkiksi yliopistojen tulisi vähentää lokeroimista ja ohjata opiskelijoita mielenkiintoisten opintojen ja onnistumisen sekä oivaltavien kokemusten pariin. Toisaalta käytännön työntekijöiden, vaikkapa opettajien tai psykologien, tulisi olla avoimia uudelle tiedolle ja poimia alan tutkimuksista apua työntekoon.

Mikä on ollut mieleenpainuvin työprojektisi?
Ehkä mieleenpainuvin on kuitenkin tämä Jyväskylän yliopiston lasten kielen kehityksen pitkäaikainen yli 20 vuotta kestänyt LKK-projekti (eli Jyväskylä longitudinal Study of Dyslexia), joka syntyi vähän hullusta ajatuksesta ”pitäiskö meidän tutkia syntymättömiä lukihäiriöisiä lapsia?” Kyseinen tutkimus opetti sen, että ihmiset ovat biologisesti erilaisia - joidenkin on helpompi oppia lukemaan kuin toisten. Tämä on tärkeää lukivaikeuksien kohdalla siksi, että se vapauttaa vanhemmat mahdollisesta syyllisyyden tunteesta, jos joka ilta ei luettu iltasatua lapselle. Toisaalta tämä kuitenkin johtaa siihen, että tällainen lapsi tarvitsee erityisesti tukea ja rikasta kielellistä ympäristöä ja vuorovaikutusta saadakseen tukea kielenkehitykseensä. Kyseinen projekti oli mieleenpainuva myös siksi, että kasvoimme lasten kanssa yhdessä ja tutkimus tapahtui tiiviissä yhteistyössä perheiden kanssa.

Toinen merkittävä linja, joka on ollut jo vuodesta 1992 lähtien mukana, omassa työssäni on liittynyt Afrikkaan. ”Ei varmaan ole sellaista vuotta, etten olisi käynyt siellä, mutta siellä on ollut myös hyvin erilaisia projekteja.” Kehitystoiminta alkoi lasten neuropsykologian koulutusohjelmista, joita järjestettiin afrikkalaisille kollegoille, ja joiden tiimoilta perustettiin klinikoita eri maihin kuten Sambiaan ja Keniaan. Tämän toiminnan taustalla oli Onerva Mäen työ Jyväskylän yliopistossa erityisopettajien kouluttamisesta eri Afrikan maihin. Myöhemmin nämä henkilöt ovat toimineet merkittävinä opetuksen ja erityisopetuksen kehittäjinä omissa maissaan, jotkut jopa opetusministerinä.

Nykyään Niilo Mäki Instituutin kehitystoiminnan painopiste on siirtynyt lukemaan oppimisen tukemiseen esimerkiksi Ekapelin eli Graphogame –pelin avulla, josta on tehty myös eri Afrikan kielten versioita. Tämän lisäksi on koulutettu eri maiden asiantuntijoita, jotka pystyvät levittämään pelien käyttöä Saharan alapuolella olevissa maissa kuten Tansaniassa, Namibiassa, Sambiassa ja Keniassa. Lukemaan opettamisesta on tekeillä myös E-oppimisympäristö paikalliskielillä lukemaan opettamisen tueksi.

Mikä on ollut mieleenpainuvin kohtaaminen työelämässä?
Ei varmaankaan ole yhtä ylitse muiden, mutta mieleen tulee heti esimerkiksi sellainen spontaani tapaaminen ruokakaupassa, kun eräs tutunnäköinen aikuinen tuli juttusille ja kertoi, että lastentutkimusklinikalla käyneestä koululaisesta oli tullut pärjäävä IT-alan yrittäjä. Tämänlainen kohtaaminen tuo hyvän mielen.

Minkälaisia ohjeita antaisit työuraa aloittelevalle kasvatusalan asiantuntijalle?
Erilaisiin ideoihin, ajatuksiin ja käsityksiin kannattaa suhtautua avoimesti. Aina ei kannata mennä valtavirran mukaan, vaan joskus on hyvä tehdä toisin ja pysähtyä ajattelemaan kriittisesti. Lisäksi rakkaat harrastukset ovat tärkeitä.

 

 

Sonja Oikari
Koulutussuunnittelun harjoittelija KK